" Olen valittu"

Sunnuntai-iltana 89.2 % äänistä oli laskettu, ja keikuin reilustikin riman alapuolella. Hipsin tietokoneenruudun luota huilaamaan, ja tulin katsomaan vasta, kun 100 % oli täynnä. Ja sitten tuuletin! Viimeisen kymmenen prosentin joukossa oli ollut 19 ääntä minulle! Pomppasin riman yli!

Ja hyvät ihmiset, rima ei ollut edes matalalla.

Mitäs tästä nyt sitten seuraa? Kehtaako sitä enää olutta ostaa, tai lompsia kukkashortseissa ja villasukissa alkoon? ( Käytän nimittäin villasukkia ympäri vuoden.) Pitääkö alkaa käyttäytyä ja pukeutua "viksusti"? Se olisi tietysti suotavaa ihan kaikille ihmisille, joten taidan pyrkiä siihen. Lomallaan sitä toki valtuutettukin on tavallinen ihminen:) joten olen aika varma, että minut voi bongata kesällä torilta shortseissa ja villasukissa. Huivi päässä. Incognito. Ja varmaan alkostakin.

Mutta siitä edustamisesta. Joutuukohan sitä edustamaan kaupunkia jossain virallisissa tilaisuuksissa? Edeltävän kauden aikana en joutunut. Tänään olin tyttärieni kanssa kuuntelemassa musiikkiopiston opettajien konserttia, ja muutama ihminen tuli onnittelemaan valtuustopaikasta. Onneksi olin hyvin pukeutunut ja käyttäydyin hillitysti. Luulivat varmaan suureksi musiikin ymmärtäjäksi. Sen verran näyttelijää täytyy poliitikossa olla.

Tosiasissa minulla menivät andantet, allegrot ja largot sekaisin . Ajatella, jos joku yrittäisi esimerkiksi keskustella kanssani, luullen sivistyneeksi ( valtuutettu ja kaikkea).

Henkilö:Ah, sonaatti affettuoso on mielestäni helisevän raikasta, eikö teistäkin? Ja tuskin maltan odottaa Vivaldin La Folliaa.
Hansu: Minä kyllä pidän enemmin kuivasta. Chileläinen Cono Sur on kyllä hinta-laatusuhteessa ihan hyvää , raikastakin myös...

Oido. Mitenköhän pärjään talouselämän keskusteluissa?

Vaali-illan tunnelmia

Komea ja lihaksikas toimittajamme tapasi Hansun vielä tänään. Ilmeisesti Hansun karisma on purrut tähän(kin) atleettiin.

Toimittaja: Teillähän on koti niin kutsuva ja kauniisti sisustettu. Onko teillä aina näin siistiä?
Hansu: No ei helkkarissa ole! Heräsin aamulla jumalauta kahdeksalta siivoamaan, kun osasin odottaa mediaa paikalle.
Toimittaja: Äänestysaikaa on vielä pari tuntia jäljellä. Miten olet ajatellut tämän illan viettää?
Hansu: Heh heh..aamupäivällä tanssin alasti torilla, ja nyt iltasella olen tarjonnut pontikkaa yhdessä roskakatoksessa. En ole kyllä ihan varma, onko siitä sitten kuitenkaan suurta hyötyä. Kaverit olivat aika jurrissa..että jos raapustavatkin väärän numeron lappuun.
Toimittaja: Onko tiedossa mitään vaalivalvojaisia? Vai seuraatteko vaalitulosta täällä kotijoukkojen kanssa?
Hansu: En yleensäkään valvo myöhään.
Toimittaja: ...Niin. Että kai te vaalituloksen seuraatte?
Hansu: Kyllä näin toki on. Ensin saunaan ja sitten seuraamme tiiviisti vaaleja sekä televisiosta että netistä. Kotona olen, missäs muualla.
Toimittaja: Hienoa, hienoa. Mitäs jos tarjoutuisin selänpesijäksi?
Hansu: ( kikertää viehättävästi ) : Hih hih. Toimittajan nimi oli...??
Toimittaja: Richard Gere.
Hansu: Ja menoks!

APUA! Viime hetken vinkit.

Kyseessä on tietenkin kunnallisvaalit. Toimittajamme tapasi vaaliehdokkaan kotonaan perjantai-iltana:
Toimittaja: Kuinkas viime hetken vaalikampanjointi sujuu?
Hansu: ????
Toimittaja: Niin, siis haluaisimme tietää, miten viime hetken kampanjointinne on sujunut?
Hansu: Noo, ei kai täs enää mitään asiaa ole .Olen vaan miettinyt, että onko oikeasti niin, että ne, joilla on RAHAA, laittaavat ilmoituksia ja heidät valitaan. Onko raha valtaa?

Toimittaja: Onko raha valtaa? Mitä haluaa Hansu sanoa ?
Hansu: AI MINÄKÖ?
Toimittaja: Nimenomaan haluaisimme kuulla teidän mielipiteenne asioista.
Hansu: Olen ihan paras.
Toimitus: Vautsi vau.
Hansu: Sitä minäkin.....

Vertailua

Takapenkkikeskustelut ovat herkullista kuultavaa. Tänään siellä käytiin leikkimielistä väittelyä 8-vuotiaitten tyttöjen kesken.

" Meidän mummo tekee maailman parhaat lihapullat."
" Eipäs kun meidän mummo tekee maailman parhaat lihapullat."
" Eipäs kun meidän mummo tekee NIIN hyviä lihapullia että kun mä laitan yhden sellaisen suuhuni niin KOKO maailma on kateellinen."

"Höh. Meidän pappa osaa kalastaa niin paljon kaloja, että jos se möis ne kaikki niin se sais kaikki maailman rahat."
" Mun ukki osaa pelata vaikka mitä pelejä ja voittaa ne kaikki."

" Mun isomummi kuoli niin kauniisti ettei se kärsinyt lainkaan."
"Mun vaari kuoli niin nopesti, verisuoni vaan katkesi päässä. "
" Yäk."

" Mun isän veli on niin älykäs, että sillä on päässä patti, koska sen aivoihin on kasvanut lisäosa."
" Ai jaa. Mutta yhden kerran mun äidillä oli tilillä vain viiskyt senttiä."
" No MUN äitillä ei kerran ollut tilillä yhtään rahaa."

Onneksi sitten oltiinkin jo perillä.

Mammalla menee liian lujaa

Töistä kaupan kautta kotiin. Esikoinen kyytiin. Perunoita kuoriessa kasvatuksellinen keskustelu tyttärien kanssa:

Minä: Miten meni koulussa?
Tytöt: Ihan hyvin.
Minä: Tuliko paljon läksyjä?
Tytöt: Ei..
Minä: Muistakaa tehdä läksyt.
Tytöt: Joo.

Sitten perunat muusia varten valmiiksi kattilaan, esikoisen ohjeistus levyn päällepanosta ja kuopuksen kanssa viulutunnille. Se tosin kestää vain puoli tuntia, joten käyn sillä aikaa kirjastossa ja kaupassa. ( Unohdin Uroksen saunasihijuomat ).

Ajaessani kotiinpäin puhelin järkyttyneenä kännykkään miehelleni, tilini oli taas huvennut lähes olemattomiin. Kertoilin päivän ohjelmaa ja kesken kaiken havahduin : Olin unohtanut hakea tyttären viulutunnilta!

Käänsin auton ympäri ja hain jo hieman viluisena odottavan tytön kyytiini. Kotona muusin valmistus pikapikaa ja nakkien keitto, ateriointi ja menoksi taas. Astianpesukoneen ehdin ladata ja käynnistää.

Orkesteriharkkojen aikana kävelin sauvojen kanssa niin että kipunoi.
Pitäisiköhän hieman höllätä?

Rasvatahra

Miksi keittiössä tulisi työskennellä alasti?

Alastoman kokin idea valkeni minulle vasta tänä aamuna, kun pyyhkiessäni leivänmuruja sipaisin vahingossa rätillä puserooni.
Rätissä oli pienoinen voinokare, joka jäi kiinni puseroni rinnukseen. Sekun on aina sopivasti tyrkyllä.
Reagoin välittömästi, ja pesin voin pois. Kyseessä oli sentään uusin Espritin t-paitani.
Eihän se fläkki siitä mihinkään lähde.

Aamutakki on myös vaarallinen asu, ainakin jos siinä on laajat hihat. Olen saanut ne lähes sytytettyä tuleen kotiaskareita tehdessäni. Siis ihan kirjaimellisesti. Uunin lämmitys ei kannata liehuvissa vaatteissa.

Joku on kai joskus sanonut, että jos tiskarin vaatteet kastuvat, tulee hänelle juoppo puoliso. Meillä tämän sanonnan mukaan olisi deekiksellä varmaan koko suku, sillä kun minä tiskaan, lainehtii meillä märkien vaatteitten lisäksi myös tiskipöytä ja lattia.

Ruokailu onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Spagettikastiketta on miltei mahdoton syödä siististi. Nyt olen kyllä sen ruokalajin suhteen viisastunut - vaihdan ainakin vanhat kotivaatteet tätä ruokaa valmistaessani ja syödessäni. Tomaattikastikettakaan ei tahdo saada irti vaatteista.

On sitä kyllä roiskunut keittiön seinäänkin...

Kaikki on katoavaista- vai onko?

Tietokone särkyi. Kaikki varmuuskopioimattomat tallenteet hävisivät. Voisi tämän kai sanoa tieteellisemminkin, mutta asia on sama.
Hetken se vähän harmitti- valokuvia meni, ja tyttöjen tarinoita. Varsinkin 8-vuotiaan kuopuksen "Superheppa"-romaani, jota hän oli naputellut jo 12 sivua. Nieleskellen kerroin sitten, että miten oli käynyt.
" No, se on mulla päässä, " tyttö sanoi. " Täytyy vaan kirjoittaa se uudestaan."

Tämähän on siis mahdollisuus minullekin. Kaikki ensimmäisen lomamatkamme kuvat hävisivät. Ovat muistot toki päässämme, kuvat täytyy vaan ottaa uudestaan.

Kreeta, here we come again!