Väsymyksestä

Mikä on vialla kun maanantai-aamuna herää ja alkaa odottaa seuraavaa lauantaita, jolloin saisi nukkua pitkään. Ja kun sitten on kuitenkin edeltävänä lauantaina herännyt seitsemän aikaan, ihan virkeänä? Miksi nukuttaa juuri silloin, kun pitää herätä?

Kaksi viikkoa aikaa syyslomaan. Herään joka aamu ennen herätyskelloa. Iltapäivisin tekisi mieli ottaa pienet unet, ja vaikka on ollut todella upeat syyskelit, olo on ollut väsähtänyt. Flunssaa ei vielä ole ollut, vaikka päivittäin on otollinen tilaisuus napata bakteeri pärskiviltä lapsilta.

Muistan ne ajat, jolloin lapset olivat pieniä, vauvaikäisiä. Ei silloin ollut ehyitä yöunia, mutta ei kyllä torkuttu päivälläkään. Mitä tässä sitten inisen, että väsyttää?

Mutta- aamuhämärässä olisi niin ihanaa painaa päänsä takaisin tyynyyn, ja ajatella, että minä vielä hetken lepuutan silmiäni. Makuuhuoneessa olisi raikas ilma, ja aamuhämärä siivilöityisi romanttisesti verhojen lomasta. Lakanat olisivat sileät, puhtaat. Poissa se pierunkatkuinen ilma ja ruttuiset, hikiset lakanat. Poissa se patjanvaluminen puoliksi lattialla, koska ylimääräinen yökaveri on tunkeutunut sänkyjen väliin.

Aika aikaa kutakin. Toivottavasti eläkeläisenä minulla on hyvät unenlahjat, että heräilen siinä kymmenen aikaan ja palvelija tuo sitten aamupalan sänkyyn. Sanon vaan että kiskaiseppa nuo uutimet vielä hetkeksi eteen ja tuo meille pullo kuohuviiniä niin me papan kanssa hieman aamuvoimistellaan!
Ja sitten pulahdetaan Välimereen aamu-uinnille.