keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Milloin on aikaa surra?

Mielettömyyksien uhreille

Eilen, kuultuani uutisen
osasin olla vain vihainen
tälle maailmalle joka
kasvattaa lapsistaan
heikkopäisiä
ahdistuneita
jättää ihmiset yksin.

Tänään en olisi halunnut mennä kouluun
Suomen lippu liikahteli
alakuloisena
heti ensimmäisenä tappelua.
Tuskan möykky kuristaa
ja mahaan sattuu.
Keskustele tässä sitten asiallisesti.
Mitäpä opettaisin?

Pelko kasvaa.
Kyyneleet odottavat luomien alla
vielä en ehdi pysähtyä suremaan.

Se tässä taitaa ollakin vikana.

Ei kommentteja: