Lähiölapsuus 70-luvulla-vuosikymmen vaihtuu. Osa 5.

Varhaisnuoruus kymmenlukujen taitteessa- mitä muistan parhaiten? Ystäväni ovat sanoneet, että muistan hämmentävän paljon asioita. Pidin myös päiväkirjaa, ja on mukavaa lukea 11-vuotiaan merkintöjä nyt, kun oma esikoinen on 11-vuotias.
" Iltapäivällä tuli kotimainen elokuva. Sen nimi oli " Nuoruus vauhdissa". Sitten menimme ulos. Me harjoittelimme jalkapalloa. Satoi. Kenkämme, sukkamme, takkimme, hanskamme ja housumme olivat niin märät, että niistä olisi tullut ainakin 10 l vettä. Illalla kotona minä raivoilin. Sitten minä katsoin urheiluruudun ja sitä ennen söin ja luin "Neiti Etsivää". ( kirjoittanut Hansu 7.10.1979. )

Ajat ovat muuttuneet. En edes välttämättä halua tietää, missä määrin vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostavat omaa jälkikasvuani, minua ja ystävääni eräs tietty poika kiinnosti niin paljon, että kävelimme aamuisin ainakin parin kilometrin päähän bussipysäkille vain nähdäksemme hänen ajavan ohi moottoripyörällään. Illatkin saatoimme hengailla ärrän kulmilla, jotta näkisimme bussin, jonka takapenkillä hän istui.

Kävin koulua Lappeenrannan Linnoituksessa. Sinne oli bussikyyti. Muistan koulusta hyvin vahvasti kylmät käytävät, ulkovessat ( kävin kerran- vain KERRAN ), näkymän aidan takaa Lappeenrannan satamaan ja aidan , jolla ei saanut istua. Ja kun istuin, repäisin uudet sammarini. Silloin äiti itki.
Muistan myös naapurirakennuksen kehitysvammaisten päiväkeskuksen, tai mikä se lienee nimeltään. Ja ruokalan hajun.
( Puhumattakaan liikuntatunneista! Kaikilla meillä oli samanlaiset punaiset, froteiset jumppapuvut. Ja tunti alkoi aina kehärummulla: juostiin ympyrää ja tehtiin se avorivistö... eivät varmaan armeijassakaan tee niin enää nykypäivänä. Se olisi simputusta...)

Mutta tapanani on ollut kirjoittaa kohtuullisen lyhyitä juttuja, koska en usko, että ihmiset jaksaisivat lukea pitkiä juttuja.

Joten: niistä pojista: "Kun menimme tänään kouluun Orionin pysäkille, tuli Junior meitä pyörällään vastaan. Hänellä oli yllään skottiruutuinen huopatakki ja pipo oli myös. Housuja ja kenkiä emme kerenneet katsoa. Laukkuna hänellä oli Adidaksen laukku". ( Hansu 25.10. 79 )

Ja lisää tulee tästä aiheesta. Sen lupaan!