Olen lähdössä huomenna Tampereelle shoppailemaan sekä nauttimaan kulttuurista. Tarkoitus on käydä museokeskus Vapriikissa sekä teatterissa. Olen miettinyt vaatteetkin jo valmiiksi. Uuden huulipunankin ostin.
Mikä käsitys teillä on nykypäivän perheenäidin hurvittelusta? Näin nelikymppisellä , ainakaan minulla, ei ole mitään paloa ravintolaan tai tanssilattialle. Vapaata käyskentelyaikaa ostoskeskuksessa, mieluiten ihan yksin, riittänee pari tuntia. Siihen mennessä olen totaalisen kyllästynyt , koska en ole löytänyt ainoatakaan puseroa , joka sopisi minulle. Housuja en osaa oikeasti ostaa, ja takit ja kengät ovat liian kalliita. Olen ehkä ostanut edullisen kirjan, ja katselen kuumeisesti tuliaisia lapsille.
Muistan elävästi ensimmäisen matkani , jonka tein ilman perhettä. Se, ettei tarvinnut ajatella kenenkään muun ihmisen tarpeita, oli huikaiseva kokemus. Söin, kun oli nälkä, en nukkunut päiväunia ja vessa-asiatkin hoituivat helposti.
Ehkäpä se on sitten niin, ettei tässä elämänvaiheessa enää hurvitella. Olemme ystävän kanssa pohdiskelleet naisen elämän Suuria Salaisuuksia, ja tulleet siihen tulokseen, että suuret nautinnot, jotka korvaavat osittain hurvittelua, alkavat S-kirjaimella. Kuten esimerkiksi shoppailu, suklaa ja siideri. Mietimme jopa, että kirjoittaisimme kirjan " Jokaisen naisen ässä-opas".
Siinä luotaisiin glamouria ja tunnelmaa arjen keskelle.
ps. Mitä minun tulisi ajatella siitä asiasta, että paikkakuntamme Alkoholiliikkeen myyjä tervehtii minua hymyillen lihatiskillä? Onkohan tullut hurviteltua liikaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti