Pienenä keräsin postimerkkejä ja kiiltokuvia. Meilläpäin kerättiin myös erilaisia muovinpalasia, jotka laitettiin hakaneulalla isoon nippuun. Niitä kutsuttiin plastiikoiksi. Lappeenrannassa Kaakon Kumi-liike jopa möi niitä yhteen aikaan.
Parhaita olivat kiiltävät muovit, sellaiset paksummat, esim. suihkuverhosta leikatut.
Nykyisin keräillään enemmin kai tarroja, harvemmin olen enää törmännyt " Muistojen-kirjaan" värssyjä pyytäviin lapsiin. Postimerkkeilykään ei taida olla in. Viime talvena tyttäreni keräsi pokemon-kortteja, muttei tiennyt, mitä niillä voisi tehdä. Ja pääsiäismunayllätyksiä. ( mitä NIILLÄ voi tehdä?? )
Tänään löytyi uusi keräilykohde. Uimahallissa myytiin pienen pieniä mehupulloja, joiden mehu maistui kuulema todella ihanalta. Extra-herkkua oli vielä se, että putelin kyljessä oli raaputusarpa. Saattoi voittaa uuden juoman.
Näin kävikin, ja tyttelit olivat innoissaan. Puolella korvaa kuuntelin takapenkin keskustelua kotimatkalla.
" Ruvetaan kerää näitä pulloja, nää on kauheen käteviä."
" Joo. Kerätään niitä ainakin sata, ennenkuin kerrotaan meijänluokkalaisille. Sit ne ei voi saada meitä enää kiinni"
" Joo. Aattele, sit kaikki meijän luokan pojat tulee vaan tänne uimahalliin osteleen noita mehuja".
Kyllä. Tytöt sopivat sitten, että pullot olisi järkevää säilyttää yhdessä paikassa. Meillä on nyt iso muovirasia, johon pulloja aletaan kerätä.
Että voi hyvänen aika sentään. Ja sata kappaletta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti