Menestyvä Dinkkunainen ?

Tässä yhteen aikaan seurasin tiukkana tv-sarjoja kuten Dicte, Hiljainen todistaja tms, joissa kaikissa oli yhteisenä nimittäjänä pätevä, erittäin pätevä naissankari. Kaikille naissankareille oli ominaista työlleen sitoutuminen, töistä palattiin kotiin keskiyöllä, otettiin drinkki ja käytiin söpössä pyjamassa sänkyyn todistusaineiston ja läppärin kanssa. Aamulla oltiin tyylikkäänä töissä, joku jakkupuvussa ja joku vähän rennommin farkuissa ja paitapuserossa. Ai niin, Helen Mirren " Epäilyksen polttopisteessä" jopa lenkkeili yöllä, koska päivällä ei ehtinyt työkiireiltään.

Kaikilla oli pääsääntöisesti tyylikkäät kodit, Dicte muutti erottuaan ihanaan maalaistaloon . Välit ex-puolisoon olivat kunnossa ja pian löytyi nuori rakastajakin. Yhtään pulleaa tai rumaa supernaista ei ollut joukossa, ellei lasketa Vera Stanhopea, joka onkin ihan omanlaisensa ja johon minä en nyt aio samaistua.

Vaikka olisihan se coolia kutsua kaikkia sanalla " love", pukeutua trenssiin, kumppareihin  ja lierihattuun. Ja asustaa navetassa, lähestulkoon.

Joskus, kun autossa soi kunnon poppi ja varsinkin pimeällä, kuvittelin olevani tuollainen naissankari. Pysähdyin Hipalle ostamaan lennossa juustohampurilaisen ja jätin siitä puolet syömättä, kuten telkkarissakin. Kävelin määrätietoisesti ja vastasin puhelimeen tehokkaasti, jep, kyllä olen, eilen pesin ne, ne löytyy sieltä urheiluvaatehyllystä. Ei, en ostanut juustoa, sori.

Herkuttelin roolissani, kun tulin kotiin työpäivän jälkeen. Onhan mullakin neliöitä, tosin vuokralla. Mutta samalla tyhjäkäytöllä kuin telkkarin naisillakin. Heitin reppuni eteiseen, potkaisin kengät jalastani ja tein drinkin. Tosin minä kotiudun yleensä iltapäivällä, niin tuo ensimmäinen drinkki on alkoholiton. Suomessa on syksyisin helppoa kuvitella, että kello on jo yksitoista illalla, vaikka todellisuudessa kello on viisi.

Pyjama siis päälle ja sisustusvalot, sitten sohvalle läppärin kanssa niin pätevänä.

Näille naisille oli yhteistä myös se, etteivät he kaivanneet parisuhdetta, vaan omistautuivat työlleen ja haksahtivat satunnaisesti peuhaamaan jonkin seminaarituttavuuden kanssa. Joka osoittautui sitten jonkin yläjaoston pomoksi ja seuraava kohtaaminen työn merkeissä aiheutti nolon tilanteen ja sitten , kun siitä oltiin selvitty, pöllytettiin petivaatteita uudestaan. Tai oltiin yleisessä vessassa, whatever.

Niin minäkin kuvittelin, kun vajaat kaksi vuotta sitten tähän vuokrakolmioon muutin ja sain vielä rintojenpienennyksen bonuksena. Ryhti koheni ja mieliala samoin. Nyt olisi aika menestyä.

Olisi joskus hauskaa pitää opekokoukset Hill Street Bluesin tyyliin, tosin joskus olen joutunut oikeasti toteamaan että " Let's be careful out there ". Tai siirrellyt paperipinoja kansliassa tyyliin " Eihän sitä muuten erityisopettajaksi pääsisikään".
Mihin Dinkkunaisen ammatillinen kehitys johtaakaan, tuskin telkkarisarjojen sankarittarien tyyliseen elämään. En oikeasti edes haluaisikaan. Vaikka kyllä tässä ammatissa olisi ainesta useampaankin tv-sarjaan, uskokaa tai älkää.
Pohjimmiltaan minäkään en halua olla elämässäni sooloilija, vaikka niin kaksi vuotta sitten ajattelin. Lähden maailmalle, Afrikkaan, elän just niinkuin huvittaa. Potkaisen korkkarit kattoon ja pesen hampaani viskillä.
Ehkä se Vera Stanhope on minua kuitenkin lähinnä, vaikken navetassa halua asuakaan.
Enkä yksin.

Dinkkunainen vanhenee

Hampaat tippuvat, niskat jumittavat, silmät vuotavat...hermotkin välillä niin pinnassa. Silti elämä on mukavaa ja paljon ihania asioita edessäpäin.Näin haaveilen.

Lähitulevaisuuden, tai sanotaanko niin, että seuraavien vuosien haaveista en uskalla kirjoittaa, niin harppaankin suoraan siihen ihanaan aikaan, kun olen jäänyt varhaiseläkkeelle voitettuani muutaman miljoonan Kenossa.

Kesät vietän tietenkin ihanan puolisoni kanssa Pohjois-Karjalassa, mutta loka-marraskuun sateiset päivät , sienestyskauden jälkeen tietenkin, istun Etelä-Espanjassa, siemaillen sangriaa huvilamme terassilla. Tämän talon olen remontoinut ( tai siis teettänyt remontin) juuri sellaiseksi, kun olen halunnut.

Talo on lämpimän okran välinen, rapattu kivitalo. Se on kaksikerroksinen, yläkerrassa on kolme viehättävää makuuhuonetta parvekkeineen ja kylpyhuoneineen. Meidän kammarimme sijaitsee alakerrassa, jossa on sen lisäksi valtava olohuone avotakkoineen ja keittiö. Lattiat ovat kivestä, mutta talossa ei ole kosteaa kylmyyttä, vaan se on lämmin.Meidän makuuhuoneemme kruunaamaton , jopa ehkä hiukan vulgääri, yksityiskohta on vanha, tummasta parrusta rakennettu pylvässänky, jossa on pellavaiset sivuverhot.  Makuuhuoneen ikkunat avautuvat merelle ja sieltä pääsee suoraan terassille.

Muutenkin talon sisustus on pelkistetty, mutta kodikas. Kivilattioiden ja tumman puun lisäksi olen kalustanut talon vaaleilla sohvilla ja valkoiset, lähes läpinäkyvät ikkunaverhot ovat kuin aamukasteinen seitti kehystämässä ikkunoita. Ulkopuolella on ikkunaluukut, sillä talvi on talvi Espanjassakin.

Keittiö on kodin sydän. Keskellä huonetta on valtava liesi ja saareke, jonka yläpuolella roikkuvat padat ja kattilat. Kuivattuja yrttejä roikkuu katossa ja  keittiönkin nurkassa on kamina, jossa on lasiset luukut. Valtava ruokapöytä, jonka ympärille mahtuu tusina ihmisiä, on olohuoneen yhteydessä olevassa ruokailutilassa. Keittiön saarekkeen ympärillä on korkeita jakkaroita, jossa laiska emäntä voi tehdä ruokaa istualleen tai juoda kupposen kahvia. Tai viiniä.

Sekä meidän makuuhuoneestamme että olohuoneesta pääsee terassille, joka avautuu suljetulle piha-alueelle ja rantaan. Keittiöön on sisäänkäynti kadun puolelta, lisäksi keittiöstä pääsee ihanaan yrttitarhaan. Talo ei sijaitse tietenkään ihan kadun varressa, vaan sinne on oma, yksityinen pihatiensä. Bougainvillan ympäröimä, luonnollisesti.

Terassin läheisyydessa on pergola, jonka yllä riippuvat viiniköynnösten raskaat lehvistöt. Köynnösruusu on valloittanut osan talon seinustaa, yksi puolivarjoinen nurkka on sille täydellinen kasvualusta. Terassilta noin kaksikymmentä metriä loivasti alas rinnettä on tasanne, jossa on ihana jacuzzi ja lepotuolit. Tasanteelta viettävät portaat omaan poukamaan, josta hieno hiekka ja smaragdinvihreä vesi tekevät vastustamattoman.

Mietin pitkään, laittaisinko saunan tontille, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että koska Pohjois-Karjalaan niitä on Keno-voiton jälkeen rakennettu jo viisi, Espanjan reissulla voimme liottaa itseämme vain merivedessä tai jacuzzissa.

Siinä sitä sitten istutaan ja katsellaan, kun laskeva aurinko värjää taivaanrannan oranssinpunaiseen hehkuun. Kovasti jo odottelemme vieraita Suomesta, omat tyttäreni pääsevät yhteiselle lomalle. Kuopus pystyi ottamaan vähän lomaa kesken kuvausten, pääsi Dwayne Johnsonin ja Will Smithin kanssa samaan elokuvaan ! Tosin nuo vanhukset ovat vain sivurooleissa, mutta kyllä meitä nauratti tyttären kanssa, kun mietittiin hänen nuoruusvuosiensa leffaidoleita. Esikoinen tulee miehensä ja lastensa kanssa, herranjumala, niitäkin on jo viisi. Onneksi sentään koiransa jättivät kotiin.
Puolisonkin poika on saanut järjestettyä lomaa, vaikka salibandyn kansainvälinen valmennusjohto ja Olympiakomitea  olisivatkin halunneet pitää hänet vielä kuukauden verran valmennusleirillä, sillä hänen oppinsa ovat vertaansa vailla.

Kaskaitten siritys, kyyhkysten kujerrus ja pehmeä samettinen pimeys ympäröi meidät. Auringon viimeinen säde osuu lasiini, ja saa sangrian hehkumaan verenpunaisena. Kyllä tätä tämän talvikauden jaksaa, kevättalvella palaamme taas kotisuomeen.

Ai niin, vaikka olenkin jo eläkeläinen ja ikäni alkaa kuutosella, olen vietävän hyvännäköinen. Ja niin rakastunut :)