Tyttäreni on muutaman vuoden ajan, aina silloin tällöin, riskannut minua tekemään hänen kanssaan mokkapaloja. Tätä herkkua kun saa aina kavereiden luona, joilla on pullantuoksuiset äidit. Lupasin sitten, että sunnuntaina tehdään. Kävin kaupasta hakemassa tarvittavat aineet, reseptin otin netistä.
Kaikki menikin ihan hyvin siihen asti, kun aloimme tekemään kuorrutusta. Pohjasta tuli kuohkea ja kauniinvärinen. Luin ohjeet todella kirjaimellisesti, sillä en ole koskaan onnistunut kuorrutuksen teossa.
Eräänkin kerran sain kuulema todella helpon juusto-keksikakun ohjeen, jonka päälle tuli kaunis pinta liivatteen avulla. Läträsin ja läträsin, ja koko kakku meni ihan v**uiks. Vai muka helppoa!
Mokkapalojen ohjeessa luki, että kuorrutteeseen tulee tomusokeria yksi paketti, viisi rkl vahvaa kahvia, kaakaojauhetta, vanilliinisokeria ja 5og sulatettua rasvaa. Sulatettuun rasvaan piti sitten sotkea kuivat aineet.
Ensimmäiseen kattilaan ei mahtunut edes kolmasosaa tomusokeriseoksesta, ja katsoin netistä uuden ohjeen. Siinä tomusokeria käskettiin laittamaan 4 dl. ( Ehkä ensimmäisen ohjeen 1 pkt ei tarkoittanut puolen kilon pakettia? ). No NYT onnistutaan, sanoin, ja sulatin uuden erän voita.
Ei vieläkään. Kuorrute kovettui rakeiksi. Aloin siinä kiroilla ja soitin naapurin rouvaa apuun. Ei tästä tule mitään! Miten kuorrute tehdään?
Naapuri lupasi tulla auttamaan, kunhan olisin hakenut uuden paketin tomusokeria kaupasta. Hän kehoitti keittämään kahvin valmiiksi, sen ei tarvitsisi olla ihan tulikuumaa, kun se lisättäisiin kuorrutteeseen.
Siis täh? keitettyä kahvia? Aloin nauraa ihan hervottomana- minä olin heittänyt 5 rkl kahvinporoja kuorrutteeseen. Eipä ihme, ettei siitä tullut juoksevaa.
Hain vielä paketin tomusokeria, ja naapuri auttoi kädestä pitäen kuorrutteen teossa. Onnistuihan se.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti