Kulttuuriviikonloppu

Oi, olen taas henkistynyt ja saanut lisää virtaa. Kävimme tutustumassa Vapriikin "1918- näyttelyyn", jossa valotettiin Suomen sisällissodan vaiheita. Tämä kertaus on aika ajoin täysin tarpeellinen, varmaan muillekin.
Shoppailukierros ei ollutkaan turhauttava, vaan Lindexin pusero mahtui päälleni! Ostin sammalenvihreän villapaidan, koko L ( LARGE= elikkä lihaksikkaille ), hintaan 14.95. Sitten vielä sävyyn sopiva huivi ja tuliaiset tytöille.
Tämän jälkeen päivälliselle ravintola Tillikkaan. Törkeä nälkä houkutteli tilaamaan listalta grillipihviä ja lohkoperunoita. Tunnin odottelun jälkeen neljä perunanlohkoa ja pihvi eivät täyttäneet ihan ruuantarvetta. Onneksi viiniä oli enemmin.

Teatterissa musikaali "vuonna 1985" oli juuri sitä, mitä odotinkin. Mahtavaa menoa, ja nauraa sai. Yleisöllä meni lujaa, arvatenkin kyseessä oli "tamperelainen ilmiö." Kovin syvällistä , draamallista tulkintaa ei ollut, mutta musiikkia ja kasarimeininkiä tarjottiin hienosti.

Yritin kovasti saada työkaveriani kuvaamaan minut eri julkkisten seurassa - olisipa se hienoa laittaa tänne blogiin kuvia, että " tässä Hansu ja kapellimestari Pekka Siistonen TTT:stä" tai " Hansu ja Reidar Palmgren keskustelevat bloggaamisesta" . Nämä julkimot näin eilen. Mutta ei.
En tosin puhunutkaan heidän kanssaan, mutta ainahan voi improvisoida.

Illalla kävimme vielä pubikierroksen jälkeen kebabilla, ja sitten nukkumaan. Oijoijoi, mahaparka ei pitänyt yöruokailusta eikä sydänparka valvomisesta.

Tällä kertaa en kuitenkaan saanut kurkkukipua tai nuhaa hotellin ilmastoinnista, ja olin aamulla
pirteänä runsaalla aamupalalla.

Kotona mies vähän ihmetteli turvonneita silmäpusseja, mutta niiden syyn minä olen teille kertonut jo aiemmissa blogeissani, eikö vaan? Ne hormonit, pahus vie.