Mitä sinulle tulee mieleen maratoonarista? Sellainen kuivan lihaksikas, jänteikäs kaitakasvo? Lähes laihaksi luokiteltava juoksija? Pitkänomainen ja kevyesti askeltava?
Olen huomannut, että mikäli minulla olisi edes joitain edellä luettelemiani avuja, juoksu kulkisi varmaan keveämmin.
Mutta kun olen tälläinen lyhyenläntä tankero, rintava, persevä ja reitevä . Enhän minä näillä avuilla ole koripalloakaan ryhtynyt pelaamaan. Mikä sitten vetää juoksemaan?
Aina olen harrastanut lenkkeilyä, joukkuepeleistä jo 11-vuotiaana aloitin jääpallon. Pakolliset aerobic-vuodet ajoittuivat siihen parinkympin korville. Sen jälkeen olen turhaan yrittänyt aloittaa harrastuksen uudelleen.
Mutta pitkänmatkanjuoksuun. Se on varustelaji meille epätyypillisille juoksijoille. Yhtään maratonia en ole vielä selvinnyt ilman haavaumia rintavarustuksessa. Oli liivit millaiset tahansa. En tiedä, laitanko laastaria valmiiksi ensi kerralla. Mutta se laastarikin hiertää. Puseron kaula-aukon sauma hiertää, solisluihin tulee hiertymät. Reidet hinkkaavat caprien saumat auki...
Isänikin totesi, että en näytä tyypilliseltä maratoonarilta. Miesnäkökulmakin sanoi, että lajinvaihto painonnostoon voisi onnistua , ulkoiset avut ovat kohdillaan. Tosin minulla ei ole viiksiä. Hmpph.
Mutta ken kynnelle kykenee, tulkaa katsomaan ensi lauantain Helsinki City Maratonia. Siellä meitä mahtuu joukkoon jos jonkinlaista lyllertäjää. Ja fiilis on taatusti mahtava!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti