Volkkarini on taas kunnossa. Kolme viikkoa pois käytöstä ja sitten selvisi että siinä olikin ihan pikku vika. Joku vesipumppu, joka ei edes aluksi näyttänyt epäkuntoiselta. Aika monta pulloa meni korjausjuomaa ja kaikkea muuta. Moottoriakin ihmeteltiin. NOo, minä ainakin aion kertoa kaikille kyselijöille, että autossa oli hydrauliikka-akselinetuvetotakajousenkiristäjäanturinvika.
Kuulostaa monimutkaisemmalta kuin vesipumppu. No, joudun sitten taas opettelemaan sen helkutin kytkimen käytön. Perusvolkkarissa ei ole käsinsorvattuja osia- ei vaihdekepissä eikä muuallakaan. Kyllä meikäläistä sykähdytti, kuhn tässä yksi ilta miespuoliset kollegat pyörivät Mercedeksen ympärillä . Menin siihen ihan muina miehinä ja sanoin, että kyllä sitä herkkua kelpaa ihailla. " Onko nuo osat ihan loimukoivua ? ". Kyllä kyllä, ja käsintehtyä, minä ylpeilin.
Raukat. Ei opettajan palkoilla ole varaa tälläisiin herkkuihin...
Nyt Herkku pakataan naftaliiniin ja minä saan taas ajaa taloudellista ajoa. Ihan järkevää, mutta aloin jo tottua glamouriin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti