keskiviikko 13. elokuuta 2008

Lyhyt kirjallisuuskatsaus

Kadehdin Teppo M:ää, sillä hän on saanut kokemuksensa kovakantisten kansien väliin, ja pian valkokankaallekin. Omia " kokemuksiani" en haluasi julkistaa missään muodossa, mutta olen yllättynyt siitä, missä määrin , näin ilmiöna, tälläinen itsensäpaljastaminen suomalaisia kiehtoo.

Näin heti alkuun kerrottakoon, etten ole lukenut Tepon kirjaa, enkä esim. Susanin kirjaa " Pääministerin morsian". Matin opuksen " Elämä on laiffii" selailin. Onkohan Tanja Karpela vai Saarelahan se vielä on, niin, onkohan hän kirjoittanut jo kirjan? No, se tapahtuu varmaan pian.
Susanna Sievinenhän taisi kirjailijanuransa jo aloittaa.

Kummallistahan tämä tirkistelynhalu on. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että joku ihminen kirjoittaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan ylös. Päiväkirjoja on pidetty kautta aikojen. Se vain on kiinnostavaa, miksi tietyntyyppiset päiväkirjat ja omasta elämästä kertovat teokset pääsevät yleisön ja median kiinnostuksen kohteiksi.

Melissa P:n kirja " Sata harjanvetoa ja sinnepäin" lienee ollut Tepon teoksen naisvastine, joten meikäläisen ei kannata yrittää lyödä rahoiksi sen tyyppisellä paljastelulla. Mitenköhän olisi, jos kokeilisin "klassikko-tyyliä"?

Klassikkotyyli? Tarkoitanko siis mitä? Minä, joka olen selvinnyt maisteriksi lukematta yhtään Dostojevskiä ?

Minä haluaisin kirjoittaa jotain, jota ihmiset lukisivat, ymmärtäisivät ja pitäisivät lukemastaan. Haluaisin luoda jotain kuolemattomia hahmoja kirjallisuuteen, kuten esim. Mika Waltari on tehnyt. ( Noo, mainitaan nyt myös se Potter..).

Tiedättekö, mikä on eräs nykykirjailijan luoma termi, joka kolahti? Se on Kari Hotakaisen sana" nakkinektari". Se tarkoittaa sitä lientä, mikä jää nakkipakettiin.

Tähän pyrin.

Ei kommentteja: