Kunnon yöuni on yksi suurimmista nautinnoista. Viileä makuuhuone, puhtaat ja raikkaat lakanat, rikkeetön rauha..Luonnon äänet eivät unta häiritse, eikä toisaalta tasainen liikenteen huminakaan. Se voi olla joskus jopa lohduttavaa, jos odottelee unta. Tietää, että joku tuolla ajelee, ei hänkään nuku.
Kuinka ihanaa onkaan ojentautua suoraksi, rentouttaa raajansa ja vaipua horrokseen. Varsinkin, jos on jotain erityistä syytä olla tyytyväinen itseensä- silloin leponautinto tuplaantuu.
Nukkumisen nautinnon ja vastavaihdettujen lakanoiden ihanuus saavat minut tekemään vaihtotoimenpiteen viikottain. Valitettavaa siinä on, että lakanoiden pöllyyttäminen saa kissankarvat ja muut pölyt liikkeelle, joten niiden vaihto poikii imuroinnin. Ja mahdollisesti lattioiden pyyhkimisen kostealla.
Ettei nyt vaan menisi nukkuminenkin stressin puolelle?
Ainoastaan kerran nukkumiseni on järkyttänyt, ellei suorastaan traumatisoinut minua. Vuosikausien tuuppimiseen ja tönimiseen kyllästynyt puolisoni päätti maksaa kalavelkansa, ja nauhoitti puhelimellaan yöllistä ääntelyäni. Jumalauta, kuulostin kauhealta! Enkä siihen päivään mennessä ollut edes tiennyt kuorsaavani.
Ihan yhtä noloa oli kerran lapsenlikkana huomata, että torkkuessaan sohvalla oli kuolannut silkkisen sohvatyynyn pilalle.
Makeita unia kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti