maanantai 2. helmikuuta 2009

Romantiikka kukkii ?

Ja paskat. Totaalinen tyhjäkäynti . No, minä olen suomalaisen miehen suomalainen aviovaimo, enkä odota kuuta taivaalta. En edes tähdenlentoa.

Ihan graavimpia arkielämän totuuksia en tähän blogiini edes kirjoita, jääkööt ne yölliset tuhnut ja muu yksityinen puoli edelleen yksityiseksi. Mutta arki on välillä kuin perunoiden keitinvesi.
Jos nyt ei ihan tarvitsisi kuitenkaan ylittää itseään, siis Richard Gereksi ei kenenkään tarvitse muuttua( toki voi yrittää:), tai meikäläisen esimerkiksi kurtisaaniksi. Mutta pienet hellyyden - tai huomionosoitukset eivät syökse vararikkoon ketään. Kosketus, hymy tai kaunis sana voi merkitä enemmän kuin toinen edes uskaltaisi kuvitella.

No tää on tätä. Olimme kerran kuitenkin sauvakävelyllä kirpeässä pakkasessa, ja mieheni katsoi minua hymyillen.Hymyilin takaisin. Tuntui mukavalta.
Mieheni sanoi: "Partasi on huurteessa."

Mrrr.

Ei kommentteja: