torstai 31. heinäkuuta 2008

Ajatuksia ruuanlaitosta

Eteenpäin on menty niistä ajoista, jolloin laitoin keittoon kokonaisia perunoita, tai kuorin appelsiinin ennenkuin puristin siitä mehua ( käsin ). En ole myöskään erehtynyt toista kertaa leipomaan pizzaa voipaperin päälle.

Näin lomalla ruuanlaitto tökkii kuitenkin lähes yhtä paljon kuin arkenakin- sillä erotuksella, että lomalla ainakin pyrin laittamaan sitä ns. KOTIRUOKAA.

Määritelläänpä tämä sana. Minulle sana kotiruoka tarkoittaaa terveellistä, kotona itsevalmistettua ruokaa. Se voidaan valmistaa myös puolivalmisteista- elikkä mielestäni kinkkukiusaus, johon käytän pakastettua perunasipulisekoitusta, on kotiruokaa. Lihapadat, jauheliharuuat- kaikki nämä ovat hyvää kotiruokaa. Uunikalakin lasketaan niihin, vaikka perheessämme asuva herrahenkilö sitä teollisen makuiseksi moittiikin.

Kalakin pitäisi kai kasvattaa itse? Nimittäin taloutemme miesnäkökulmalla on luolamiehen näkemys kotiruuasta, näin hieman kärjistäen. Valmiiksi pestyissä varhaisperunoissa on " koira haudattuna", mitä hankalampia potut ovat pestä, sen paremmalle maistuvat. Hänen lempireseptinsä alkaa Kirsti Lakopouloksen kirjassa " Tie miehen sydämeen kreikkalaisittan ", sanoilla: " Otetaan yksi lammas ".

Mutta "kaikissa meissä asuu pieni makkara"- ja tunnustaudun intohimoiseksi yrttien kasvattajaksi. Mikään ei sykähdytä niin paljon, kuin se, että hakee omalta kasvimaalta lipstikkaa, timjamia, persiljaa, sipulia, tilliä tai porkkanoita.

Perunaa meillä ei kasvateta. Suku nauraa minulle vieläkin, kun olisin syksyllä perunat istuttanut.

Ei kommentteja: