Olisipa se ihanaa. Viettää tämä seuraava kahden kuukauden harmaa ajanjakso omassa pesässä vällyihin kääriytyneena. Vararavintoakin on jo valmiiksi vyötäröllä. Joulun aikoihin voisi muutamaksi päiväksi herätä kinkkua syömään, ja sitten torkkua helmikuulle, jolloin upea aurinkoinen järvenselkä kutsuisi hiihtämään. Hiihdellen sitten kevääseen, joka on mielestäni vuoden parasta aikaa. Silloin raaputan jäisiä lehtiä kukkapenkeistä ja lasken niiden alta pilkottavia kukkasipuleita. Multakin tuoksuu niin keväälle.
Mutta vielä ei ihan riitä kevään odotus. Nyt vaaditaan vaan sitä selkärankaa, jotta jaksaa. Minua ihmetyttää oma rauhallisuuteni. Tiedän, että illat täyttyvät menoista ja töitäkin on paljon. Sateinen harmaus ei kutsu lenkkeilemään, vaan mielummin syömään suklaata. Joulukin tulossa.
Mutta työt eivät tekemällä lopu, ja joulukin on osa elämää. Kynttilänvalossa eivät pölypallot näy, ja kaupasta saa lähes kaikki jouluruuat.
Kyllä se tästä. Kello alkaakin olla jo sen verran, että taidan vaihtaa pyjaman päälle. Ihania tälläiset laiskottelupäivät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti