perjantai 7. marraskuuta 2008

Mieskö ei muka siivoa?

Näin isänpäivän lähestyessä on hyvä mietiskellä miehen asemaa perheessä. Sen sorttinen pohdintahan on julkisuudessakin harvinaisempaa. Meillä tuntuu olevan käytäntö sellainen, että minä hoitelen arkiaskareet ja muut pääsääntöisesti, mutta mies tekee sitten kerralla kaiken . Ja viimeisen päälle puhtaaksi. Tosin pitkässä juoksussa minun näkökulmasta liian harvoin, sillä MINÄhän täällä siivoan ja nuohoan paikat JOKA viikko.

Pitäisiköhän nyt pysähtyä. Viikkosiivous työpäivän jatkeeksi ei ole kuin pintaraapaisu. Minä tiedän. Ja pari vuotta pintaraapaisuja niin jo on nurkat täynnä pinttynyttä paskaa. Mutta minkäs teet- voimat eivät riitä perusteelliseen siivoukseen.

Tänään tapahtui taas se ihana asia, että tulin töistä siivottuun kotiin. Seikkaperäisesti mies asiaa selvittikin.
" Olin hämmästynyt kun imuroin yläkerran sohvantyynyjen välejä. Siellä ei ollut mitään! Ei poppareita, ei omenankotia, ei karkkipapereita..."
" No ei kai. MÄHÄN imuroin sieltä JOKA viikko. "
" Mutta sitten. Kun mä siirsin sen sohvan, niin sen alla oli ihan törkeästi moskaa. Ja se lappu."
" Mikä lappu? "
" No se, jonka mä jätin sinne kun mä viimeeksi sieltä imuroin. Se oli 14.7."

Ei kommentteja: