sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sunnuntaimietteitä

Ihana aurinkoinen sunnuntai. Viisaana naisena kävin hiihtämässä ennen kotitöiden aloittamista. Muuten siinä käy niin, että aina ilmaantuu uusi homma ja koko ajan hermostuttaa, että ehtiikö sitä lenkille vai ei. Toki pyöräytin pari koneellista pyykkiä ja laitoin paistin uuniin ennen hiihtoa, mutta silti.

Miksiköhän biojäteastia on aina täynnä?

Näin ihanaa ja erikoista unta joesta, joka oli jossain Kreikassa. Virta vei minua ja esikoista aika lujaa, minä heittäydyin vietäväksi ja esikoinen jarrutti. Sanoin, ettei ole pelättävää, ja virta muuttuikin vesiliukumäeksi, josta laskimme turvallisesti alas.

Huomenna on taas maanantai. Lauantaityöpäivän jälkeen viikonloppu tuntuu lyhyeltä. Sitä itse asiassa odottaa jo seuraavaa viikonloppua. Sitä elelee viikonlopusta toiseen , lomasta seuraavaan. Ei sillä, että työ olisi jotenkin ikävää tai arkimenot uuvuttavia. Ei ollenkaan, mutta vapaa-aika on aina vapaata. Ainakin saa nukkua pitempään.On niin ihanaa nukahtaa, kun tietää, että saa herätä omaan aikaansa. Sillä ei ole väliä, vaikka heräisi kello seitsemän.

Karttakirjaa on tullut selailtua. Koska seuraava kohde ei ole vielä selvillä , käytti mies tilaisuutta törkeästi hyväkseen ja maksoi Audin osia matkasäästöistäni. En viitsinyt suuttua, sillä minähän se sillä ajelen. Kunhan tapaus ei vaan toistu.

Karibianmeren tienoo taitaa kutsua, Kuuba kenties? Olisi upeaa, jos saisi sellaisen matkabudjetin ja reissulennot suunniteltua, että voisi olla Kuuban lisäksi vaikka viikon Panamassa . Miehen viisikymppisille ei sinne ehditä, vaan seuraavan vuoden loppuun reissua haaveilen. Tässä välissä voisi käydä vaikka Lontoossa, tutustua siihen Harry Potter-maailmaan.

Ja siihen asti täytyy imeä iloa arjesta ja siitä, että on ainakin viikonloput, joita odottaa. 


Ei kommentteja: