Hissan kokeet

Kuopuksen luvalla kirjoitan.

Neidon harrastusten määrän vuoksi olen yrittänyt teroittaa, että kokeisiin lukeminen täytyy aloittaa hyvissä ajoin ennen viimeistä iltaa, sillä silloin todennäköisesti on treenit ja niiden jälkeen ei jaksa enää lukea. Niistä ei oikein voi olla poiskaan, joten ainoa oikea ratkaisu olisi , tietenkin, lukea läksyt ja huolehtia siitä, että vapaailtoina olisi kirjat kotona. Koealueen kahlaamiseen ei pitäisi mennä aikaa koko iltaa ja luppoaikaakin jäisi.

Kokeet ovat pääsääntöisesti ajoissa tiedossa, harmi vain, että kirjat ovat aina koulussa. Näin kävi historiankirjojenkin kanssa ja viimeisenä iltana sitten yritettiin lukea kokeisiin. Matkalla treeneihin ei Amerikan sisällisota jaksanut kiinnostaa. Mihinkä historiaa muka tarvittaisiin, ja jos kerran muista aineista tulee hyviä numeroita,niin haittaako se huono hissan numero nyt sitten kauheasti.

No historiaa tarvitaan elämän ymmärtämiseen ( toisaalta, ovatko ihmiset oppineet virheistä? Laajemmassa mittakaavassa, miettikääs? Toisen maailmansodan julmuudet, Jugoslavian sisällissota...) ja onhan se nyt ihan typerää ottaa lukuaineesta huono numero.

Tyttö sanoi, että saa kokeesta varmaan korkeintaan kutosen. Sanoi, että laittaa mulle viestin koulusta tyyliin " äiti, olen raskaana", sitten säikähdän ja osaan suhteuttaa asian, kun kyse loppujen lopuksi ei ollutkaan siitä vaan hissan koenumerosta. Rähjäsin edelleen, ja neito ilmoitti lopettavansa koulun kokonaan. Alkavansa pummiksi. Sanoin, että kunhan ei meiltä pummaa.

" No loppujen lopuksi en mä tarvii kun jonkun risun ja sahan", hän sanoi.
 " Mitä sä sahalla? "
" Soittelen sitä."

Sovittiin sitten, että lähikaupan pihasta on hyvä aloittaa ura katusoittajana.

Tässä samalla reissulla kerroin, kuinka minun juoksuni oli sujunut aika hyvin hänen treeniensä aikana, harmi vain että piti tunnin päästä lopettaa kun tuli vessahätä. Kuvailin sitä, kuinka kesällä on hyvä juosta pururadalla koska puskaan pääsee aina tarvittaessa. Olisin jatkanut vielä juttujani, kun kuopus keskeytti tiukkaan sävyyn:

" Äiti, mun ei todellakaan tarvii tietää noista sun puskareissuista enempää".

Loppumatka kuunneltiin radiota.