Miksikö olen odottanut näin kauan? Olenhan ollut himohiihtäjä 24-vuotiaasta, silloin olin selättänyt kouluaikojen traumat irtoilevista puusuksista ja lumikasautumista suksien pohjissa.
16-vuotiaana hankittu urheiluvamma ( joo, Jane Fondan tyyliin: aerobic-kuume alkoi silloin, ja heilurihyppyä tehdessäni horjahdin. Kuului kova pamaus, kun polvilumpio meni sijoiltaan. Menihän se takaisinkin itsestään, mutta ei silloin ollut kännyköitä ja piti polkea fillarilla takaisin kotiin. Jalka kipsattiin, seuraavan kerran kun se meni sijoiltaan se leikattiin. Ja lääkärit sanoivat ettei laskettelu ole mun juttu, polvi ei kestäisi sitä. ) ja lasketteluharrastuksen kalleus riittivät hyvin syiksi pitäytyä murtomaahiihdossa.
Kahdeksan vuotta onnistuin lusmuilemaan koulumme laskettelelureissusta, jäin aina mielelläni pienempien oppilaitten kanssa koululle hiihtämään. Tänä vuonna se ei enää onnistunut, itse asiassa olin jo viime vuonna varautunut laskettelemaan, mutta selkä teki tenän ja jouduin jäämään sairaslomalle.Tällä kertaa ei ollut mitään esteitä.
Enhän minä osannut edes monoja laittaa jalkaan, saatikka että olisin osannut auttaa oppilaita niiden kanssa. Olin itse ylimääräinen oppilas, seurasin muita opettajia alahuuli väpättäen. En osannut valita sauvoja, en saanut suksia jalkaan. Lasten mäessä onnistuin pääsemään kaatumatta ylös asti, onneksi mäki oli sen verran loiva, että osasin tulla hienosti alas. Kollega huomautti, että kypäräni oli auki, tokaisin siihen että hemmetti, miksi kukaan ei ollut laittanut sitä kiinni?
Onneksi lapset oppivat nopeasti, ja 3-6 luokkalaiset laskettelivat sujuvasti kaikilla rinteillä. Näin ollen kollegoilta jäi aikaa minun opastamiseen ja tukemiseen, ja käsikynkkää menimme sitten isompaan mäkeen Satu-open kanssa. Hississä sujui hyvin, alastulokin sujui mainiosti. Satu jopa videoi pätkän suoritusta, otsikkona " ristus, mikä reissu". Sen verran jännitti, että reidet ja takamus olivat hyytelöä, vaikka eivät ne normaalisti ole.
Onneksi osaan olla nöyrä, tiesin ettei laskettelu ole välttämättä ihan helppoa. En myöskään halua välilevyvammaisena ottaa turhia riskejä. Yhden kerran elvistelin vähän lastenrinteessä, oli sellainen olo että mähän hallitsen nämä sukset ja mun lihakseni. Kaaduin. Koska olin päässyt ehjänä alas myös isosta mäestä, en enää ottanut riskejä ja menin hyvissä ajoin riisumaan monot.
Riisumaan ja riisumaan. Onneksi oppilaita ei ollut lähellä, sillä kirosin hieman kun yritin saada monoja pois jaloista. Ei onnistunut sekään homma ilman apua. Mukanamme ollut miesvahvistus vinoilikin, että ensi talvena sitten lumilaudalle. Hän opastaa.
Paluumatkalla pohdittiin Putouksen menneitä tuotantokausia. Oppilaitten mielestä minun tulisi osallistua sketsihahmokisaan.
" Menisit vaan, ihan tuollaisena. Mä äänestäisin varmasti sua".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyväjuttu, että oot uskaltanu kokeilemaan. Taitaa olla jäänne vuosien takaa, ettei leikattu polvi kesrä laskettelua - teikäläisenkin harrastukset ja kohellukset lienevät muutenkin ihan samaa sarjaa :) Oikeasti kyllä hyvä lihaskunto reisissä ja pohkeissa , eli ympäröivissä lihaksissa korjaa tilannetta, ja sullahan ON hyvä lihaskunto!
Viime talvena Hennan lapset tutustuivat laskettelun jaloon lajiin. Vaikka Henna on itse laskenut paljon ja kilpaillutkin lajissa monet vuodet nuorena ja Manu ja minäkin on joskus ainakin laji hallittu ja taidettiin opettaa Tarukin, niin me ostettiin lapsille hiihdonopettaja yksityiskäyttöön kahdeksi tunniksi. Ei mennyt omaisuus ja he kävivät opettajan kanssa ko. aikana kutakuinkin kaikki Sappeen rinteet ja hissit ja tuntien jälkeen ope sanoi, että perusasiat on kunnossa. Suosittelen kyllä, meillä on kaikki lapset käyneet aikanaan vieraan ammattiopissa, ihan niinkuin uimakoulussakin, vaikka sitä olen kyllä muiden lapsille pitänyt vaan en omille.
Varusteet ovat kyllä oikeasti muuttuneet valtavasti - en minäkään vuokravehkeitä osannut kiristää enkä aukaista, niin on systeemit muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Lajihan on aivan loistava perhelaji, kaikki voivat mennä omaa tahtiaan mutta kuitenkin ollaan ikäänkuin yhdessä. Uusiks siis vaan !
Lähetä kommentti