Matkakuvaus Hurghadasta, osa 1. Taksiajelua.
Ajattelin jaotella reissukuvauksen noin kolmeen juttuun, jotka ovat sopivan lyhyitä luettavia. Lisäksi raplasin aikani blogia ja luulen nyt osaavani liittää kuvia tekstin yhteyteen. Kokeilen ainakin.
Matkallehan lähdetään sillä asenteella, että halutaan kokea ja nähdä jotain uutta, halutaan irtiotto arkielämästä ja leppoisaa yhdessäoloa perheen kanssa. Olimme tosin hyvin varustautuneita, oli rokotukset ja perustietoa maasta ja kulttuurista. Tinkiminen arvelutti etukäteen, sekä miesten suhtautuminen naisiin. Lisäksi uumoilin jotain pieniä kähinöitä teinin ja teinivahvistuksen kanssa, liittyen syömiseen, valvomiseen tai pukeutumiseen, käyttäytymisestä puhumattakaan.
Heti toisena iltana päätettiin hypätä taksiin, nehän ovat edullinen ja oiva tapa liikkua paikasta toiseen. Hurghadassa on periaatteessa kolme keskustaa, El Dahar, jossa on paikallista elämää ja basaareja, Sakkala, jossa on vilinää ja vilskettä sekä hotellialue, jossa asuimme. Välimatkaa paikkojen välillä on noin 3-5 km ( El Dahar- Sakkala- hotellialue ). Karttoja ei alueesta ole, ja matkanjärjestäjän kartatkin ovat viitteellisiä, samoin kilometrit.
Kuvittelimme siis, että taksimatka sujuu nopeasti ja leppoisasti. Oppaiden mukaan 5 punnalla olisi pitänyt pieniä matkoja päästä, mutta halvimmillaan me osasimme tinkiä matkan kymppiin( 1,3 e).
Hurghadan tiejärjestelyt ovat perin kummallisia. Yksisuuntaisia pitkin ajetaan kilometrejä, jotta päästään kääntymään toiseen suuntaan. Näitä ramppeja ei todellakaan ole tiheään, joten lyhyelläkin matkalla tulee ajeltua edestakaisin kotvasen aikaa. Varsinkin kun me säikähdettyämme Sakkalan alkuillan vilinää ja McDonaldsin hajua päätimme kääntyä samantien takaisin hotelliin. ( Ajattelimme, että säästymme ravintolan etsinnältä kun haukkaamme lapsiystävälliset Big macit ). Taksikuski taisi kuulla väärin antamani hotellin nimen, ja paineli El Dahariin, joka on siis päinvastaisella suunnalla. Siellä väärinkäsitys oikeni, ja kaveri painoi vähän kaasua päästäkseen toiseen suuntaan menevälle tielle. Sitä ennen täytyi toki ajella pariin otteeseen eri suuntaan. Kaveri painoi vaan lisää kaasua ja alkoi sitten kirota, koska oli ajanut kiihdyksissään rampin ohi. Tässä noin kahdeksan kilometrin matkassa aikaa meni reilut puoli tuntia, välillä pimeitä sivukatuja kurvaillen. Ja torvi soi.
Päästiin sitten pois, eikä onneksi kukaan meistä ollut paskonut housuunsa. Mies joutui tosin hieman vääntämään, sillä suhari olisi halunnut lisää rahaa , koska oli ajeluttanut meitä niin kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti