Aurinko on helottanut Välimeren tyyliin jo monta päivää. Pyysin miestäni herättämään minut aikaisin tänään, ja sainkin aamukahvin sänkyyn jo kahdeksalta ( huom. tänään on lauantai ). Olin suunnitellut, että laitan tavernan ja kasvimaan kuosiin tänään.
Niin tein. Tyhjensin tavernan, joka on siis kesäkeittiömme. Pesin sen mäntysuovalla, ja sisustin simpukoilla ja sinivalkoisilla tekstiileillä. Tavernassa on jääkaappi, liesi , kaasugrilli ja pöytäryhmä.
Siis kaikki tarpeellinen.
Sinivalkoiset kuosit, simpukat, aurinko ...mieleni alkoi tanssia hasapikon tahtiin ja minulle tuli tunne siitä, että meissä kaikissa asuu pieni kreikkalainen! ( oli talousasiat miten vaan) . Ihan hirvittävä kaipaus jysähti rintaan...oi, ollapa Egean meren rannalla!
Sama tunne kolahti varmaan esikoiseen, joka tuli tavernan tuoksuja haistelemaan. " Äiti, eiks me voitais vaikka mennä pankkiin ja ottaa lainaa, että me päästäis kesällä jonnekin? " ( Sama nuori neiti sanoi Kanarialla puoli vuotta sitten, että ei enää IKINÄ! ) .
Alettiin siinä sitten myöhemmin syömään, ja tarjoilin miehelleni ruokaa. " Otahan Jorgo siitä pihviä", vitsailin.
" Voi ei äiti, TAASKO sää aloitat NOI jutut", puuskahti kuopus. " Ne ei oo yhtään hauskoja."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti