Remontit ja uudisrakentaminen ovat tietenkin molemmille kuuluva juttu, sehän on selvä. Jos kritisoin kasvihuoneen hidasta valmistumista tai sitä, että meillä on asuinrakennuksessakin vielä uupuvia kohteita, joku saattaa huomauttaa että tee itse. Mikäs sinua estää laittamasta niitä listoja? Laatoittamasta uunin edustaa? Maalaamasta kattoa?
No monikin seikka. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että parisuhteessa molempien ei tarvitse päteä samoilla alueilla, olen täysin onnellisen tyytyväinen siitä, että mieheni osaa korjata ja huoltaa autot sekä rakentaa talon taikka kasvihuoneen. Tosin ei haittaisi, että hän osaisi käyttää imuria tai pesukonetta, mutta se on taas toinen juttu...
Minä ilmoitin tässä tänään, että olen hommia vailla. Että voisinkos tehdä jotain kasvihuoneen eteen. Mieheni ilmoittikin, että maalaushommia olisi tarjolla. Kun hän oli laittanut maalaustelineen, maalin, pensselin ja kuivaustelineen valmiiksi, aloitin urakkani.Keskeytin sen tosin useampaan kertaan, sillä täytyihän minun käydä laittamassa pyykit narulle, valmistaa ruoka, auttaa lapsia etsimään eräs kirje sekä siihen vastaamiseen tarvittava kirjepaperi...mutta sain kuitenkin maalattua ne muutamat vanerit - jopa kahteen kertaan.
Aikaisemmin, kun remontoimme taloamme, kiristelin useinkin hampaitani, kun ihmiset ihastelivat mieheni ahkeruutta ja kädentaitoja. On se upeaa kun rakentaa ja korjaa - ihan yksin. Kukaan ei kiitellyt minua, joka pyöritin arkea töissäkäynnin sivussa, jotta mieheni pystyi keskittymään rakentamiseen. Tälläinen pikkusielu minä olen. Mutta kyllä se kysyy hieman struktuuria, että ehtii huoltotöistä vähän rakentamaankin.
Jotta struktuuria vähän miehenkin hommiin. Auttaisikohan, jos laittaisin muistilapulle rakennettavat kohteet ranskalaisin viivoin? Vai käskisikö Rakentaja tunkea lappusen syvälle -?
En taida kokeilla....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti