Matkustamisesta, osa 3.

Tätähän te olette odottaneet, sinkkumatkailuosuutta. Niinpä niin. Yritän muistella niitä aikoja, onkohan siitä noin kaksikymmentävuotta. Ei paha.

Ja ystävät rakkaat - en mainitse nimiä:)

Jos ohittaisimme pakolliset laivaristeilyt Tukholmaan, pääasia että pysyimme pinnalla. Tosin harva on risteillyt sellaisella uniikki-risteilyllä kuin minä ja kämppikseni: Miss märkä T-paita tittelillä ystäväni voitti meille päivä Tukholmassa-risteilyn. Se oli aika hohdokasta silloin, sillä Silja Serenade oli ihan upouusi. Matkalle valmistauduimme käyttämällä minun palkintoani, solariumkorttia. Jäin nimittäin toiseksi.

Varsinainen extreme-reissu oli " Le petit tour de France". Interrail. Ja minä pahvi matkustin yksin Jyväskylästä Pariisiin junalla. Tänäpäivänä en varmaan selviytyisi siitä. Otin vielä evääksi banaania. Jumalauta! Keskikesällä. Helvetin pieni budjetti, matkaa Jyväskylästä ensin Helsinkiin, Tukholmaan ja sieltä junalla Tanskan kautta Keski-Eurooppaan. Muistaakseni tein matkaa reilut kaksi vuorokautta. Onneksi tapasin junassa tanskalaisen Metten, joka älysi ostaa viiniä lautalla ( Ruotsista Tanskaan). Eihän minulla ollut kuin frangeja.
Ja voitte kuvitella oliko niistä banaaneista syötäväksi.

Pariisissa oli hauskaa. Meitä luultiin usein espanjalaisiksi. Matkustimme mm. Nantesiin, Nizzaan, Carcassonneen, Biarritziin. Minulle tärkeä kohde oli Lourdes, mutten sitten krapuloissani kestänytkään paikan uskonnollista ilmapiiriä. Se oli todella koskettavaa. Paikallinen nunna kyllä komensi meitä iltamessuun, mutta päätimme kuitenkin mennä hampurilaisille.

Yöjuna Nantesista Nizzaan oli veikeä. Meillä oli matkaeväänä puolentoista litran muovipullo punaviiniä ( myyjä pudisteli päätään paheksuvasti, kun ostimme sen. Kuulema niin huonoa...)
jossain puolen yön paikkeilla tuli loossiimme musta mies. Olimme nukkuvinamme. Jotenkin kammotti, kun keskellä pimeyttä oli joku, jota emme nähneet...

No se siitä reissusta. Torakoita oli. Ja niin, siellä Nizzassa ne amerikkalaiset...Ystäväni hurmasi heidät erinomaisella englannillaan. Tuoppien ääressä kerroin, kuinka olin tullut kaukaa Euroopasta junalla ja blaablaa...kaverit äimistelivät. Yksi sitten kysyi ystävältäni, että mites sinä tulit Ranskaan. Ystäväni sanoi hymyillen: " Well, I took a flight."

Eikä pojista sen enempää. Kaikenlaisiin vilauttelijoihin sitä sinkkumatkailija törmää, sen voin luvata. Juna-asemilla, puistoissa. Erään toisen ystäväni kanssa kiipesimme iltapäivällä Ateenan Likavittos- kukkulalle. Yksi vatkaaja oli aina mutkan edellämme, ja heilutteli sitten ylämäessä. Huipulle päästyämme olimme onnellisia, että olimme turvassa. Kunnes pimeys laskeutui yhtäkkiä ja hissiä ei ollutkaan alas- silloin pelkäsin oikeasti. Käsikädessä juoksimme kukkulalta alas, peläten joka mutkan takaa vaanivaa vilauttelijaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Mutta on ollut tilanteita, jolloin olisi voinut käydä huonosti. Koska periaatteenani on ollut kirjoittaa kohtalaisen lyhyitä juttuja, jatkan siitä ensi kerralla.