Meillä on hyvä sohva ja kaksi nojatuolia. Kyseiset huonekalut hankittiin, kun olin kotiäitinä kettuuntunut mieheni sohvaan , joka oli eriparia kuin omani. Ostettiin osamaksulla kunnon kalusteet.
Siinähän se vika sitten onkin. Kymmenisen vuotta, vähän vajaa, olen katsellut näitä nimenomaisia kalusteita. Ja viimeaikoina aloittanut ajattelemaan, että entäpä jos meillä olisikin uusi sohva olohuoneessa? Kun kaveritkin, jotka IHAN OIKEASTI ymmärtävät sisustuksesta jotain, sanovat, että teillä pitäis olla joku rento sohva näitten perintöhuonekalujen vastapainoksi. Eikä sininen.
Noo, viime vuonna luovutin, ja sohvan sijasta matkustimme Kreetalle. Tänä vuonna säästämme Portugalin matkaan. Mutta en ole ajatellut luovuttaa.
Minä: Mä haluisin myydä nää vanhat ja ostaa Ikeasta sellaisen valkoisen löhösohvan.
Mies: Jos saat vanhat myytyä ja rahat niin siitä vaan.
Minä: No ei niistä saa sitä neljääsataa..
Mies: Säästä.
( Minä: mies ei siis todellakaan nyt ymmärrä missä mennään. Täytyy ottaa järeämmät aseet. )
Mies: Voisitsä hakea mulle lasin jaffaa ja burkkua. En millään itse jaksaisi...
Minä: Jos mä saan sen sohvan.
Mies: No katotaan...
Okei. Taisto on kohtalaisen hyvällä mallilla. Valitettavasti tässä käy taas niin, että minä alan ajattelemaan syvällisesti, ja tulen siihen tulokseen, että meillä on sohva ja nojatuolit .Minun pitäisi olla siihen tyytyväinen.
Ihan totta. Vitsit. Haluanko perheen kanssa lomalle vai valkoisen löhösohvan olohuoneeseen?
No mikä on sohva portugaliksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti