Pakkaamisesta

On se veikeää, kun kohtalaisen kokematon ( edelliset " kokemukset" parikymppisenä) matkaaja pakkaa perheelle tavarat ja vaatteet viikon reissua varten. Viime vuonna etsittiin kissojen ja koirien kanssa uimakenkiä, kun Kreetan kiviset rannat niitä kuulema kaipasivat. Kalliit löydettiin. Paikan päällä olisi sitten ollut kolme kertaa edulllisempia, tosin niitä kenkiä ei sitten kuitenkaan tarvittu. Sen ekan kerran jälkeen, jolloin ne täyttyivät hiekalla ja olivat muutenkin painavat ja epämukavat.
Nyt on hankittu kaikenlaisia hellemekkoja ja toppeja, joita ei Suomen suvessa tarvitse käyttää. Aurinkorasvaa on kuutosen, kympin ja kahdenkympin kertoimilla. On myös after burning -rasvaa sille könsikkäälle, joka ei usko että voi palaa.
Käsimatkatavaroihin pitänee pussittaa dödö ja hammastahna. Pitäisi kai olla aika fakiiri, jotta niistä saisi pommin väsättyä...sarjakuvalehtiä ja ruutuvihkot pakkasin myös, jotta lähes viiden tunnin lentomatka sujuisi jokseenkin kivuttomasti jälkikasvulta. He kun eivät voi tissutella.
Joka tapauksessa. Kolmen naisen tai naisenalun vaatteet on pakattu, samoin kaikki tarpeellinen kosmetiikka. ( Hajuveden taidan unohtaa tarkoituksella, ymmärrättehän. Koneesta voi sitten ostaa mukaedullisen putelin. )
Ihan vain tiedoksenne, arvaatteko mitä herrahenkilö tuumasi pakkaamisesta? Aivan. Hänhän ei nyt tarvitse oikeastaan mitään, muutamat kalsarit, pari t-paitaa ja uimahousut. Kyllähän ne ehtii pakata vaikka aamulla.
Siihen asti on mukava viettää juhannusta ja nauttia vaikkapa pari olutta.

Lemmikkieläimistä

Tämän jutun aiheen sain viime yönä kahden aikaan, kun Lemmikkimme Manteli jahtasi olematonta saalistaan tai häntäänsä makuuhuoneen ovan takana. Ohjelmassa oli äänekkäitä syöksyjä ja rätkähdyksiä. Vielä jokin aika sitten se huvitteli vahtimalla varpaitamme, ja iskemällä kiinni heti kun jalkaterä vähän peiton alta vilahti.

Sillä on myös kummallinen tapa haluta komeroihin tai suljettujen ovien taakse. Ihmekomerommekin edessä se maukuu monesti tosi surkeana. Vessojen ovethan meillä pidetään raollaan, ja tytteli osaakin hoitaa asiansa oikeassa paikassa.

Mitä nyt joskus sattuu suihkuttamaan vähän yli laidan..

Halusin kissan remonttiaikaisten traumojeni johdosta; nakkiinhan jäi muistaakseni viisi ja Rakentaja nuiji muutaman. Olivat vielä jääneet peräpäästään satimeen, ja kolistelivat takapuoli raudoissa allaskaapissa. Se oli jotenkin kammottavaa. Ja kun nukuimme kaikki olohuoneessa - siinä aamuhämärässä herätä hiljaiseen rapinaan ja huomata, että nyt se meni tyttöjen sängyn alle...

Nyt on vipeltäjiä ollut sisätiloissa tasan kerran, ja silloinkin se tuli Mantelin suussa...vinkuva päästäinen. Nakkasin kissan saaliineen päivineen ulos. Tällä hetkellä eivät vaivaa kuin oravat, joiden pesä on jossain kattorakenteissamme. Poikaset näyttävät pitävän kissaamme ihan kaverina.

Mutta kun illalla nuorimmainen menee nukkumaan, käpertyy Manteli hänen viereensä ja haluaa myös kuunnella iltasatua. Joskus se suostuu nukkumaan jopa kainalossa. Ihka elävä pehmokissa unikaveri...voiko ihanampaa olla?

Mersun katsastus

Minä olen saanut peruskoulun päästötodistuksen sekä kirjoittanut ylioppilaaksi. Kolme muutakin tutkintoa on, mutta yksikään niistä ei anna pätevyyttä autoalalle. Toki ajokortti minulla on, sain sen kolmannella yrittämällä.
Tämä taustatieto on kuitenkin tarpeellinen, jotta ymmärtäisitte.

No niin. Mieheni Herkku, Mersu, jonka hän on koonnut ja purkanut osiin useammin kuin kerran, piti käyttää Autokatsastuksessa. Hän oli itse hoitanut pääkatsastuksen, mutta tänään piti autoa käyttää näytössä, jotta Herra Katsastusmies hyväksyisi jarruletkun pullistuman korjauksen tai jotain sellaista se oli.

Koska Mieheni oli töittensä takia estynyt, näyttö lankesi minulle, kodin yleisnaisjantuselle. Ei tietenkään ihan ilman ohjeita:
" Ajat sitten sen oman autos tuohon rinteeseen ettet naarmuta Mersua. Ja kun tulet katsastuksesta niin aja Mersu siihen talon eteen, sä et kuitenkaan mahdu siihen pihaan- älä edes yritä. "
" No se P-pitää olla silloin päällä kun auto on pysäköitynä, muista aina laittaa se P päälle ennenkuin sammutat auton. D tarjoittaa drivea ja peruuttaahan sun ei tartte."
" Valot menee päälle siitä vasemmalta, ensin on parkit ja sitten ajovalot"

Kuuntelen hartaasti ja nyökyttelen, onneksi katsastuskonttorille ei ole kuin kilometrin matka. Eiköhän se suju.

- hei kuule, soita sitten mulle kun olet lähdössa sinne ja istut autossa.
-Ai miten niin?
- mä kerron sit sulle kuinka sä käynnistät sen.

Noloo!

Pidän itseäni nuorekkaana ja hauskana äitinä, jonka kanssa on lapsien mukava shoppailla ja kuljeskella kaupoilla. Pidänhän itsekin kaikenlaisten tavaroiden hypistelystä ja vaatteitten ostamisesta. Korut ja meikitkin ovat ihan kivoja.

Valitettavasti nuoriso on alkanut vierastaa shoppailua kanssani, jopa 9-vuotias kuopus nolostuu joskus kanssani kaupoissa. Ensinnäkin en ymmärrä nuorisomuodista mitään (" mutta eikö se kuminauhavyötärö olisi mukavampi päällä?") ja toiseksi minulla menee hermot kohtalaisen nopeasti. En myöskään halua sijoittaa neljääkymppiä paidanriekaleeseen vain siksi, että siinä on hopeinen pääkallo. Näin esimerkkinä.

-Kokeilisit nyt näitäkin farkkuja, pyytelen Seppälässä roikottaen mielestäni ihan kivoja housuja.
-paa ne verhot nyt kiinni juma, sähisee kiukkuinen teini pukukopissa. - Et sä tajuu et joku voi nähdä!

Enhän minä. Kuopus yritti lempeästi sanoa minulle , että ei saa äiti puhua yleisellä paikalla siitä, että olemme menossa terveyskeskukseen pissanäytettä antamaan. Kun tyttö sitten yritti ja kuiskasi minulle vessan ovesta, että "äiti", niin minä siihen että
-no mitä? EIKÖ SE PISSA TULE?

Tytär olisi halunnut vajota maan alle...

Ja luonne kasvaa...

Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Kahdeksas päivä pussidieetillä, ja tiukkaa tekee. Aamulla heräsin ihan varmasti tuoreen kurkun tuoksuun, ja siitä lähtien on mieli tehnyt vaaleaa leipää juustolla ja tuorekurkulla. Olisin halunnut viettää tämän päivän pehmeään villahuopaan kääriytyneenä , mutta velvollisuudet on hoidettava. Aurinkoinen ja tuulinen sää oli mitä parhain pyykkäyspäivä. Eniten kiristää kuitenkin herrahenkilön lomanalku. ( Ärsyttää kun itse joutuu menemään töihin. ) Pihalla on kaksi autonraatoa " pientä fiksausta ja laittoa" vailla, ja korjausjuomaa kuluu. Dieettiläinenhän ehtii sitä jumppareissullaan hakea, tottakai. Harmi kun vissystä ei saa samanlaista potkua... Kauppareissut koettelevat ainakin vielä, nytkin meinasi ihan vanhasta tottumuksesta pikkuriikkinen suklaapatukka lähteä mukaan..

Jumpan jälkeen sanoin sitten ylähuuli kireänä että mulla tekee nyt tiukkaa, että kannattaisi olla varovainen puheissaan, koska ärsyynnyn herkästi. Että yrittäkää nyt ymmärtää.
Mies siinä sanoi, että hänelläkin on ongelma, joka ei tosin liity minuun mitenkään. Jarruneste oli loppunut.
Mikäs siinä sitten auttoi, laskin dekkarini odottamaan parempaa hetkeä ja ajelin huoltoasemalle.
Myyjän avulla löysin sitten sitä jarrunestettä. Onneksi ei ollut kovin montaa erilaista pulloa, mistä valita.
Kysyin sitten kotona, että mitenkä niin tämä ongelma ei liittynyt minuun? Minunhan se piti hakea. Mies kohotti tölkkiään ja hymyili että olet sinä sitten ihana.

Luonne kasvaa myös joka kerta, kun astun ulkoa sisälle eteiseen. Mutaa ja rapaa riittää. Mäkätin perheelle, että laitan kohta sanomalehdet eteisen lattialle. Kuopus vaan ihmetteli, että miten niin sanomalehtiä, eihän meillä ole edes koiraa?

Elämän pienet nautinnot

Neljäs päivä pussidieettiä. Päivittäistä kuntotreeniä. Paino pudonnut kilon. Onko se sen arvoista?

Tätä varten on kai niitä terveyskylpylöitä. Laihduttaja voi kääntyä itseensä viikoksi tai kahdeksi ja häntä hemmotellaan rahanvuoren vastineeksi yrttiteellä, erilaisilla hoidoilla ja suolihuuhteluilla. Psykoterapeutit hoitavat mieltä ja muut trainerit kehoa. Lisäksi eri tahojen konsultit löytävät Laihduttajalle uuden väriskaalan ja asukokonaisuuden. Ryppyihin pumpataan botoxia ja muualle tarvittaessa silikonia. Läskihän lähtee myös daisareista ( ainakin niin minulle luvattiin! )
Laihduttaja tassuttelee hoidosta toiseen pehmeänvalkoisessa aamutakissa varpaankynnet sopivan helmiäisiksi lakattuina. Silkkilakanat vaihdetaan päivittäin. Aamuisen yrttijuoman tarjoilee suloinen Lin Jing kimonossaan, ja siitä onkin jo riennettävä päivän aktiviteetteihin!

Kyllähän sitä kelpaa laihdutella.

Toista se on perheenäidillä, joka huoltaa perhettään silloin kun ansiotyöltään ja laihduttamiseltaan ehtii. Nautinnot pitäisi nyt repiä jostain muusta kuin valkoviinistä ja suklaasta. Niin, tai ihan tavallisesta hernekeitosta ja näkkäristä, puhumattakaan Edam-juustosta siinä päällä. Nam. Shoppailu voisi kummasti piristää, vaan siihen ei riitä rahat eikä aika. Sisustaminen voisi olla hauskaa, mutta ensin jonkun olisi siivottava.

Puutarhanhoito voisi olla laihduttavalle perheenäidille nautinnon lähde, mutta tänä keväänä lumen alta paljastuneet myyrien aterioiden jämät eivät paljoa ilahduta. Lausahdus: " -ttu en enää ikinä istuta mitään! " kimposi spontaanisti puutarhassa kävelyn jälkeen...

No, kokeillaan nyt tämäkin. Kun liikunnalla vaakanumerot kasvoivat, niin tsekataan nyt sitten ruokavalio. Vuoden olen sitoutunut yrittämään. Jos sen jälkeen mitat ja lukemat ovat entisellään, olen päättänyt uusia vaatteeni, käydä värikonsultilla ja sijoittaa korkokenkiin ja kiharoihin!

Sekä seksikkäisiin alusvaatteisiin ja korsetteihin.

It's easy to be a mother...

Hei kuulkaa-
auttakaa.
En löydä sanaa sopivaa
jolla saisin yhteyden
kanssa teini-ikäisen.

Jos toivon käytöstä parempaa
en lastani lainkaan arvosta.
Vaatimuksetkin osoittaa
etten häntä edes halua.

Halata en uskalla, joskus poskea
saan hipaista.
Julkisesti moikata
saan, siis silleen coolisti.
Ei saa vilkuttaa.

Mulle ei voi jutella
koska alan liikaa kysellä.
Asiat pitää pitää omana tietona
etten tee niistä numeroa.

Mun kanssa ei kehtaa liikkua
käytän niin karseita vaatteita
lisäksi taipumukseni jutella ( esim. kaupan kassalla )
on todella helvetin noloa.

Well, ehkä tästä selvitään
kun oikein sitä yritetään.
Tai kuka siis selvitä yrittää
elämästä ylipäätään...

Tärkeintä on
että rakastaa
ja tietää sen, että myös nuorella
on tunteet kaiken takana.
Antakaa siis voimaa ja viisautta
jotta nuoren vierellä voi tarjota
tukea ja ohjausta-
olematta evvk!