Professionaalia

Totta tosiaan. Välillä sitä tulee ylitettyä itsensä ja päästettyä suusta kaikenlaista tyhmää. On muka olevinaan fiksu ja kultivoitunut ja mokaa itsensä täydellisesti.
Ihan oli pakko kirjoittaa tästä aiheesta, kun näin jo keski-ikäisenä naisena menin kosmetologille. Osaanhan jo vaatia palveluita - en ole mikään kikatteleva teini. Kosmetologi haastatteli siinä ja kyseli ihonhoidostani ja kertoili kaikesta muustakin, esimerkiksi että kasvovedessä ei saisi olla alkoholia ( " haha haha meillä se juodaan eikä läträtä kasvoihin" ) , ja että yövoide, mikäs se rouvan merkki nyt olikaan? Eipä tullut siinä rouvalle muuta mieleen kuin että " siinä on oranssi korkki". Kosmetologi oli hetken hiljaa ja toisti sitten että " ahaa, oranssi korkki? " , johon sitten vastasin kuiskaten että joo...

Toinen huipputapaus tapahtui rautakaupassa, joka on sitä vahvinta meikäläisen aluetta. Piti valita laminaattia lattiaan. Kyselin siinä kuoseja ja hintoja, ja myyjä kertoili ystävällisesti, että tietyt laadut olivat kuten sademetsistä saatu puu-laji. " Joo, en mä niitä katsele- meidän perhe nääs välittää tästä maapallosta ja mä haluun suojella sademetsiä"- jotain tämän tasoista siinä lohkaisin. Myyjä vaan hymyili .
Kotona tajusin että eihän sillä helkatin laminaatilla ole mitään tekemistä sademetsien kanssa. Kyllä hävetti.

PlayStation2

Mikä yhdistää sukupolvet?
Otsikosta sen jo arvaa..PlayStation2.

Ja jälleen kerran hieman taustaa. Olen aika konservatiivinen ja huono oppimaan uutta. Jos olen kerran oppinut pelaamaan Afrikan tähteä, se riittää. Musta Pekka onkin jo liian vaikeaa. Puhumattakaan muista kortti-seurapeleistä, joita suostun pelaamaan vain jos häviäjä tarvitaan.
Elikkä meille ei ole hankittu mitään ko. pelejä; jälkikasvu on omatoimisesti löytänyt tietokoneelta tarvitsemansa ylimääräiset harjoitteet.

Tänään yökylässä on edistyksellisempiä kavereita, joilla on mukanaan PlayStation2. ( Ajatella jos joutuisi pelaamaan korttia? Tai lautapelejä? ) Mutta kun neidit ovat viritelleen koneet valmiiksi ja pyytävät mammaa kokeilemaan, olenkin yhtäkkiä todella pahan valinnan edessä: Minkä biisin vetäisin? Mamma Mian, Dancing Queenin vai S.O.S:n? Tai kentien Suomi-poppia; lemppareitani Eppuja tai Popedaa? Vai Irinaa, joka kolahtaa myös?

Tässä sitä lauletaan yhdessä " yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa..."

On aikoja eletty. Mä haluan meillekin pleikkari kakkosen. Ja mä haluan laulaa sitä Abbaa ihan yksin . Nääs mä olen mielestäni ihan OIKEA Abba-fani- tytöt ei tiedä sellaisesta yhtään mitään. Tosin osaavat laulaa ne biisit paremmit. So?

Mamma Mia, here I go again...

Pi**urallikuski

Meiltä on matkaa " kylille" kolme kilometriä. " Kylillä" on kauppoja, kirjasto, urheilukenttä, apteekki ( alko ) ja muita palveluita. Kolme kilometriä on ärsyttävän mittainen matka- sen kävelyyn menee puolisen tuntia, pakkasella ei edes tarkene, busseja kulkee kahden tunnin välein...
Harrastukset ovat kuitenkin siellä. Ja kaverit.
Havainnollistetaan hieman. On siis tammikuu, ja pakkasta -14 astetta. Esikoinen pääsee kahdelta koulusta ( joka sijaitsee siis "kylillä " ). Onneksi minäkin teen puolipäivähommia ( opettajathan tekevät:) joten työmatkallani nappaan tytön kyytiin, hänen odotettuaan kirjastossa kotvasen.

Menemme kotiin välipalalle, ja ajan reilun tunnin päästä neljäksi takaisin kylille. Huilunsoittoa puolisen tuntia, ja sillä aikaa minä käyn " kaupoilla". Perunoiden ja ruisleivän lisäksi mukaan tarttuu " Me naiset" ( vain 1,90 e) ja tarjouspaituli ( vaaleanpunainen, 6 e). Paikallisessa K-marketissakin voi siis sortua vaikka minkälaisiin hankintoihin!

Huilunsoiton jälkeen ajamme kotiin syömään, ja tekemään läksyjä. Nuorimmainen tulikin kaverinsa kanssa koulusta, ja läksyt on tehty tohinalla. Minä yritän siivota vaihteeksi yläkertaa - olen vaihtamassa lakanoita sänkyihin ja tavallllisia verhoja jouluverhojen tilalle. Sellaista pientä...

Einekset kehiin ja tyttöjengi haluaa luistelemaan. Kierrämme kaverin kautta ja heitän tyttäret " kylille" luistelemaan. Autollahan matkaan ei mene kuin alle 7 min. Ajan takaisin kotiin vaihtamaan loput lakanat, hieman imuroin, ja kello onkin jo seitsemän, jolloin ajan takaisin hakemaan kylmettyneet tytöt; heitän kaverin kotiin ja ah- klo on 19.20 eikä ajoja enää tänään. Lajittelen pari kasaa pyykkiä, laitan iltapalaa, tuusaan kaikenlaista...harmi kun en ehtinyt Lidliin Äänekosken taajamaan, olisi pitänyt suorittaa pari ostosta. Mutta sinne onkin peräti 8 km.Ehkä huomenna ehtisi sen jälkeen, kun on heittänyt esikoisen " kylille" ja kuopuksen ratsastamaan.

( Joskus tuntuu siltä, kun hidastaa niissä Asemakadun (= pääkatu ) töyssyissä, että näkee vaan tuttuja naamoja. Ja että ne tyypit ajattelee, että helvettiäkö tuo akka täällä alvariinsa ajelee? )

Richard Gerestä

Nam.
Mikä siinä kaverissa viehättää? Taisin ihastua noin 15-vuotiaana, kun näin elokuvan " polte veressä". "Muistan, kun elokuvan jälkeen juostiin ystävän kanssa Lappeenrannan sataman puistossa ja hilluttiin " Breathless...". " Upseeri ja herrasmies" ei kolahtanut vielä teini-iässä, myöhemmin kyllä.
Mitkään Geren myöhemmät leffat eivät ole vakuuttaneet ja olenkin sitä mieltä, että upseerin rooli oli hänen läpimurtonsa. Paskaakos sitä tässä analysoimaan, mietitään vaan kaverin avuja - ne tulevat erinomaisesti esiin molemmissa edellä mainitsemissani elokuvissa: kapinallinen Jesse tanssahtelee suihkussa ja suihkun jälkeen Jerry Lewisin tahdissa ja näyttää komealta jopa vaalean sinisessä röyhelöpuvussaan. Upseerikokelas ajaa motskallaan ja punnertaa sateessa - onpa jätkässä särmää, hitto vie. Puhumattakaan elokuvan lopusta - biisi " Up when we belong"- saa minut AINA kuvittelemaan, kuinka MINUT haettaisiin jostain fuckin' kurjasta paikasta moottoripyörällä rakkauden palo silmissä ja ihmiset vaan hurraisi että johan on perkele...kyllä kävi tytöllä tuuri...

Geressä on maskuliinista hänen takapuolensa. Jep. Ja tästäpä aasinsilta puolisooni, jonka ahteriin kiinnitin huomioni noin kolmetoista vuotta sitten hankkiessani rahaa opiskeluun kaupan kassana. Ihan Gereksi en häntä luullut, mutta kävelytyyli ja ( takamus) olivat kuin Richardilla. Vanhempi kassarouva kiinnitti huomiota tulevan mieheni korvalehtiin - ne ovat kuulema tärkeät puolisoa katsottaessa. Just about Richard Gere...

Olen tästä maininnutkin. Miesnäkökulmaa vertailu ei taida lämmittää. Toki voin mennä itseeni, ja kuvitella, olisinko minä imarreltu, jos minua verrattaisiin johonkin näyttelijättäreen, ihan hyvälläkin siis, kuten minä olen tehnyt. " Rakkaani, tuot mieleeni Dame Ednan".

Mutta Richard on ihan ok. Taidankin ehdottaa siipalle, että katsotaanko tänään " Upseeri ja herrasmies"? Siinä on niinku armeijan meininkiä, tiedätkös?"

Lapsellisuuden huippu?

Nonniin. Siivoukset on tehty, kinkku odottelee paistoa ja kuusi kannettiin juuri sisälle sulamaan. Joulukoristeita olen lisäillyt pikkuhiljaa, ja tänään hain kuusenhavuja metsästä ja koristelin sisäänkäynnin. Kelpaa pukin tulla lahjoja tuomaan.

Juuri niitä paketoin eilen puolen yön aikaan itsekseni. Viiniä lipitellen. Nelikymppinen , joka varmistelee vieläkin, että saa paketteja. Muistan lapsuusajoilta, kuinka pelkäsin, etten saisi paketin pakettia. Kun pukki sitten kolkutteli ovea, juoksin aikuisten ohi ja kaappasin korin päältä suurimman paketin ja hävisin sen kanssa oven taakse, nurkkaan piiloon. Puristin pakettia tiukasti - loppujen lopuksi se olikin minulle. Se nukke minulla on mummolassa vieläkin tallella.

Mutta- parasta kuitenkin varmistella. Marketista ostin naamarasvaa, laiton purkkiin kauniin kääreen ja kirjoitin korttiin: " Jouluiloa Hansulle toivoo Harrison Ford." Joulumessuilta tarttui mukaan kaunis ruusukvartsikoru - Hyvää joulua Hansulle toivoo Colin Firth. Anttilassa oli kirja, jatko-osa Ken Folletin Taivaan pilareille. Se oli pakko saada. Kysyinkin mieheltäni, ostetaanko tuo minulle joululahjaksi. Joo, ostetaan vaan , sanoi puoliso. Pakettikorttiin kirjoitin kuitenkin että rauhallista joulua Hansulle toivoo Richard Gere.

Romantiikka kukkii joulunakin. Nyyh.

Fiksumpi kuin koululainen?

Emme tietenkään ole. Emme edes yritä olla. Mutta tässä taas käytännön esimerkki surullisesta totuudesta:
Lauantai iltapäivä. Mies pörrää netissä, ja osuu sattumalta hauskaan " oraakkeli-sivuun"- joka vastaa kaikkiin kysymyksiin. Mies kyselee kaikenlaista, mm. " onko tuo nainen vaimoni? "
" ON, ja on aina ollut", vastaa oraakkeli.
Kysellään kaikenlaista ja naurattaa niin. Nuorempi tytär haluaa tietää, mikä on niin hauskaa. Isä esittelee Oraakkelin sivun tytölle, ja selittää, että siltä voi kysyä ihan mitä vaan, ja se vastaa totuudenmukaisesti. Tytär vilkaisee totisena hihitteleviä vanhempiaan ja naputtelee kysymyksen:
" Kuinka tyhmä ihminen voi olla? "
Aika hyvin yhdeksänvuotiaalta.

Varaosaliikkeessä

Voisitko ostaa volkkariin litran vaihdelaatikkoöljyä ?

Yksinkertaista. Tietenkin voin , varaosaliike kun sattuu sijaitsemaan vielä sisustusliikkeen läheisyydessä. Helppo nakki. Vai onko?

Minun on äärimmäisen vaikea muistaa asioita, jotka eivät oikeastaan liikuta minua yhtään. Olen itkua tuhertamassa Ale- makasiinin hyllyjen välissä, kun minun pitäisi ostaa saumausvaahtoa. Osaanko valita juuri sen oikean pötkylän? Ehkäpä miehet ahdistuvat samalla tavoin alusvaateliikkeessä. Kaarituelliset, topatut vai natural?

Soitin vielä varmistaakseni asian. " Olihan se volkkariin, siis transportteriin, vuosimallia -92 diesel koneöljy? Vai mitä se oli? "

Liikkeeseen kävelin määrätietoisesti, heilautin kiharoitani ja kohensin ryhtiäni. Puristin tiukasti käsilaukkuani ja tervehdin myyjää .
" No hei, kuule tarvitsisin litran vaihdelaatikkoöljyä joka tulee volkkariin joka on vuosimallia -92 siis transportteriin ja se on diesel..."

Myyjä täräytti tiskille kanisterin. " Joo, miehesi soittikin juuri ja sanoi, että tätä tullaan hakemaan. " " Ei jumalauta", minulta pääsi. " Se ei sen vertaa uskonut että mä osaan tuon ostaa! "
No, heilautin sitten kiharoitani uudemman kerran ja kävelin ulos myymälästä. Laita vaimo asialle, joopa joo.