perjantai 21. marraskuuta 2014

Kolmenlaisia miehiä

Kari Hotakainen kirjoitti Satukirjassaan , että on olemassa kolmenlaisia taloja, miehiä, naisia ja lapsia. Hotakaista matkien teen nyt oman kategorioinnin miehistä, sillä satun olemaan hyvin kiukkuisella tuulella ja haluan purkaa pahanoloni kirjoittamiseen.

Sanomattakin selvää, että kärjistän.

Taustaksi kerron, että kirjoittelin paikallislehteen neljän vuoden ajan tietämättä sellaista tosiasiaa, että kolumnisteille maksettiin. Jos älysi laskuttaa. Älysin laskuttaa vasta, kun tämän kuulin, ja laskutin toki kaikista kirjoittamistani kolumneista. Väittely päätoimittajan kanssa johti siihen, että ylpeyteni kielsi minua ottamasta vastaan sitä korvausta, jonka nykyinen päätoimittaja olisi minulle suostunut hyvää hyvyyttään korvaamaan. Toki oltuaan yhteydessä juristiin, jonka mukaan mitään korvausvelvollisuutta ei ollut.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, ettei tilanne ollut nykyisen päätoimittajan aiheuttama ja muu toimitus oli ilman muuta pahoillaan tilanteesta ja hyvin empaattinen. Joka tapauksessa koin olevani kiristäjä ja tunsin oloni likaiseksi hakiessani korvausta tekemästäni työstä. ja palkkiohan ei kokonaisuudessakaan olisi ollut kovin suuri. Onneksi en ehtinyt varata sitä Irlannin matkaa.

Mutta. On olemassa kolmenlaisia miehiä. Tavallisia, Testosteronipellejä ja muita Pellejä. Tavallisiin miehiin luetaan perheenisät, duunarit ja esimerkiksi luokanopettajat. Tavallisen ei tarvitse välttämättä käyttää Mari-paitaa  , mutta liian hienolla autolla hän ei saa ajaa. Tavalliset miehet ovat pääsääntöisesti luotettavia ja turvallisia sekä tyhjentävät roskiksen. He pelaavat myös lautapelejä.

Testosteronipellejä tapaa helposti politiikassa. Tälläiset miehet hallitsevat maneerit, joilla saadaan kehittymätön vastustaja tuntemaan olonsa surkimukseksi. Katsovat päästä varpaisiin, vastustavat vaikenemalla. Testosteronipelle hallitsee äänenkäytön ja hänellä on vahva intonaatio. He ovat yleensä pitkiä ja heissä on rahtunen karismaakin, jonka avulla he ovat onnistuneet pääsemään asemaansa. Johtajissa on paljon tälläisiä. Testosteripellet eivät pidä rähisevistä naisista, vaan haluavat, että heidän kanssaan ollaan samaa mieltä . Naisen nöyrä ihailu on mannaa Testosteronipellelle, ja hyvinkäyttäytyvä nainen voi saada rapsutuksen.

Muut Pellet jakautuvat useampaan alaryhmäänsä, esimerkiksi Taiteilijoihin, Erakkoihin ja Adoniksiin. Adonikset ovat hyvin epäluotettavia ja hämäävät helposti muita komeudellaan ja sulavalla olemuksellaan. Erakot elävät sosiaalisen yhteisön ulkopuolella tai sen jäseninä, mutta vain ulkoisesti. Sisäisesti he eivät koe kuuluvansa mihinkään, mutta eivät ole siitä moksiskaan.
Taiteilijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja erittäin vaikeasti määriteltävissä. Joku Taiteilija saattaa omata piirteitä Tavallisista tai Testosteronipelleistä.  Taiteilijoilla on kuitenkin aina jokin erityisominaisuus tai -lahjakkuus, joka kyllä kompensoituu sillä tavoin, että Taiteijan on joskus vaikea hallita arkea.

Ihmettelette tietenkin, miten tämä jutun aihe nyt liittyi aluksi mainitsemaani taustaan? No siksi, etten minä ole nöyrä, vaan juuri sellainen nainen, joka saa Testosteronipellen ärsyyntymään. Aivan varmasti pehmeällä käyttäytymisellä ja parilla kyyneleellä olisi ollut suotuisampi vaikutus . Tämän huomasin jo ollessani politiikassa. Mitä tiukemmat puheenvuorot, sitä jäätävämpi vastustus.  
Tässä sitä siis ihmetellään, politiikasta olen jättäytynyt pois ja kirjoittelenkin vain harvakseltaan tähän blogiini.

Olisiko jotain voinut tehdä toisin?

Ei kommentteja: