torstai 8. heinäkuuta 2010

Ekologiaa

Kävimme eilen Linnanmäellä päiväkeikalla. Täältä Keski-Suomen periferiasta lähdimme kukonlaulun aikaan kohti pääkaupunkia, ja illalla sitten takaisin kotiin. Onneksi olimme Audin pyörien päällä, ilmastoidulla autolla matkanteko sujui mukavasti. Mitä nyt vähän jalat kangistuivat ja takamus puutui.
Lapset ovat kuitenkin tottuneet autossa istumiseen, eivätkä turhia valittele. Siksi voimmekin toteuttaa tälläisiä retkiä, ja ottaa vielä ystäviäkin mukaan.

Linnanmäen retkeä oli tuumailtu pitkään, ja kuopus oli valinnut vaattensakin jo viikkoa aikaisemmin. Erilaisia kampauksiakin oli kokeiltu, vaikka voinkin kuivasti todeta, että kampaus oli entinen ensimmäisen laitteen jälkeen...Lintsillä ei kuitenkaan tarvitse olla niin cool...

Esikoinen on käynyt Särkänniemen retkillä ja Linnanmäelläkin pari vuotta sitten kaikissa laitteissa, joten hänelle päivästä ei ollut tulossa niin järisyttävän ekstreemi kuin kuopukselle, joka nyt vasta oli ylittänyt maagisen 140 cm:n rajan. Hän kävi Linnanmäen sivuilla useaan otteeseen, ja suunnitteli jo paperillekin, milloin missäkin vempeleessä kävisi.

Paras kommentti tuli kuitenkin, kun kävelimme vesimyllyn ohi, ja mylly pyöritti hiljalleen solisevaa vettä. Kuopus pysähtyi, osoitti kylttiä ja sanoi: " Eis oo mahtavaa, kattokaa, eiks ole tosi upeaa?" Ihmettelin, että mikä laite ja missä. " Eikun äiti kato nyt, TUO!"
Myllyn vieressä oli suuri puinen kyltti, jossa luki: " Kaikkiin Linnanmäen laitteisiin tuotetaan energia vesivoimalla".
" Se just on siistiä", totesi kuopus. " Sehän ei saastuta luontoa, eihän?"

Ja sitten hyvällä omallatunnolla vuoristorataan. Ja rakettiin neljättä kertaa.

Ei kommentteja: