Dinkkunainen deittailee?

Vai deittaileeko?
Kaksikymmentä ja rapiat vuotta sitten olin vähän yli parikymppinen ja vipinää riitti, juhlittiin keskiviikkoisin ja perjantaisin ja lauantaisin ja joskus sunnuntaisinkin.

Nyt joudun tyytymään kuvitteellisiin treffeihin. Lähes viisikymppistä naista ei kutsuta romanttisille treffeille, ei ainakaan Suomessa. Mitenköhän,jos käväisisi Hollywoodissa?

No, tässä tulee. Mielikuvitus siis laukkaa, yksikään tapaus ei perustu todellisuuteen.

1. Dinkkunainen kohtaa kaupan vihannesosastolla tummasilmäisen miehen, joka hyväilee omenoita. Mies näyttää epätoivoiselta, hänellä on puku päällään ja hän löysää kravattiaan, jossa kimaltelee timanttinen solmioneula. Dinkkunainen lähestyy korskuen ja hymyilee rohkaisevasti. Heidän katsensa kohtaavat ja dinkkunainen kiittää Luojaansa siitä, että hänellä on jalassaan Kuomat. Korkkarit olisivat pettäneet.

Mies pyytää apua, ovatkohan omenat varmasti luomuja?  Dinkkunainen vain hymyilee.
Minä sulle luomut näytän. Mies ottaa ohjat käsiinsä, taluttaa varmoin ottein hikoilevan dinkkunaisen autoonsa, suutelee niin että ikkunat huurustuvat. Rakastan sinua, hän kuiskaa kiihkeästi dinkkunaisen korvaan. Viikon kuluttua lööpit hehkuttavat , kuinka kreikkalaisen laivanvarustajasuvun perijä oli haksahtanut keskivertoon suomalaisnaiseen eksyttyään valtatieltä Suolahden markettiin.

2. Dinkkunainen saa treffikutsun vastattuaan nettideitti-sivustolla Miehen viestiin. Sovitaan treffit  lauantai-iltana johonkin ravintolaan. Dinkkunainen on hieman huolissaan, eipä ole tullut käytyä ravintoloissa vuosikymmeniin. Hän tälläytyy parhaimpiinsa, valitsee jopa mustat , syntiset alusvaatteet. Ravintolan ovella alkavat hälytyskellot soida, ei saatana. Ovesta sisään astuttuaan hän ymmärtää olevansa ylipukeutunut.
"Hei mummeli, tarjootsä tuopin", kysyy verkkaressa oleva deitti. " Ja älä viitti sitten kälättää, kun on matsi kesken. Voin panna sua illemmalla, jos maksat taksin kämpille".


3. Dinkkunainen on turhautunut ja päättää, että seuraava deitti on turvallinen ja normaali Mies. Hän bongaa yksinhuoltajaisän, joka vaikuttaakin mukavalta. Mies ehdottaa tapaamista, ja Dinkkunainen suostuu. Hoplopiin? Mikä paikka se on?  Dinkkunainen pukeutuu huolellisesti ja välttää ylilyöntejä tällä kertaa. Hoplopin ovella deittikaveri ( oltuaan 30 min myöhässä ) kurvaa paikalle ruosteisella Opelilla ja sen sisältä purkautuu kolme tappelevaa lasta. Mies hymyilee aseistariisuvasti. " Hei voisitsä kattoo näitä hetken, tuun ihan kohta takaisin? Sähän oot opettaja?  Kato jos sä otat mut, sä otat koko paketin."
Dinkkunainen on kiltti, sillä hänellä ei ole aikaa reagoida tyrmistykseltään. Kolmen tunnin päästä isä tulee paikalle, haisten vahvasti viinalle. " Kuule, voisitsä ajaa? Heität meidät himaan tuonne hevonvitunperäsuoleen ja olis kyllä siistiä jos duunaisit näille jotain ruokaa. Voin sit panna sua jos saat nää nukkumaan ajoissa".

No joo. Keksin näitä jatkossa lisää. Välillä tulee niitä surullisia hetkiä, kun jossain tilanteessa jokin asia muistuttaa entisestä puolisosta. Tulee niin kova ikävä. Miten hitossa tähän ajauduttiin, kun piti vanheta yhdessä ja nauttia elämästä? Jos sama paska pitäisi aloittaa uudestaan, Dinkkunainen kaipaa kyllä glamouria ennen kuin se arki alkaa. Jos ei muuten, niin mielikuvituksessa.

4. Ovikello soi. Dinkkunainen menee avaamaan, kuka helvetti siellä tähän aikaan on? Hän kietoo silkkisen aamutakin tiukemmin ympärilleen, jottei paljastuisi, ettei hänellä ole sen alla mitään.
Hän avaa oven. Oven takana on Richard Gere. Hän myy suudelmia partiolaisten hyväksi.

Good night. Toivottakaa Dinkkunaiselle onnea deittirintamalla :)