Monet olivatkin jo kertoneet, että mahdollisimman väljiä ja mukavia vaatteita, eikä pitkähihaisia tarvita. Meidän matkamme ensimmäinen viikko sujui pilvisissä ja päivittäisissä sadekuuroissa, joten olin kiitollinen siitä, että olin varannut mukaan useammat kengät. Mikään ei nimittäin kuivunut kastuttuaan, ja useampi uikkarikin oli paikallaan. Kastuneisiin vaatteisiin jäi nimittäin ikävä haju ja sitä ei saanut pois kuin pesulassa. Mies ei löytänyt uusia kenkiä ja kävelikin loppuloman paljain varpain. Se ei Thaimaassa ole oikein suotavaa, mutta minkäs teit kun kengät haisivat ihan kuolemalta.
Aina viisastuu, kun enemmän reissaa. Egyptin huijauksista viisastuneena otin taskulaskimen mukaan. Sillä oli aina helppo tarkastaa, paljonko jokin ostos tai ravintolalasku teki euroissa. Yhden kerran ei laskun loppusumma täsmännyt, mutta koska tarkastimme sen vasta hotellissa, emme kehdanneet mennä valittamaankaan.
Pari reppua tietenkin, minigrip-pusseja joihin oli hyvä laittaa ensiapuvälineet ja aurinkorasvat. Kortisoni tuli tarpeeseen, sillä moskiitot söivät pirullisia paukamia ja ne kutittivat. Ostin paikallisesta apteekista rasvaa puremiin, sekin oli ihan toimivaa. Pitkät , ilmavat vaatteet saattaisivat kyllä estää puremat, sillä kertaakaan en huomannut, että joku hyttynen olisi ollut ihossa kiinni.
Taisin meikata peräti yhtenä iltana hieman. Hiukset olivat yhtä vanua, eivätkä oikein kuivuneet. Kuopus sanoikin, että näytin kaljulta kuvissa, sillä märät hiukset oli koottu yhteen klipsillä ja ne menivät päätä myöten. Kotimaassa on hyvä käydä kulmien kestovärissä ennen reissua, jos haluaa ilmettä. Meikkaaminen on silkkaa ajanhukkaa.
Krabista ja sen saarista on tarjolla hyviä karttoja, tämä oli positiivista esimerkiksi Hurghadaan verrattuna. Meillä oli paljon kirjoja mukana, ja kesken loppuivat. Koko perhe luki Eve Hietamiehen Yösyötön, Lars Keplerin Hypnotisoija ja Paganini ja paholainen meni miehelle ja teineille. Kuopus tahkosi Hobittia, mutta luki välillä myös Hietamiestä. Nesbon Pelastajan luki siippa sekä minä, Hietamiehen Tarhapäivän esikoinen ja puoliso. Nuoriso luki myös Juha Vuorista, minä yritin lukea "sidottua". Se ei oikein sytyttänyt, vaikka pongasin altaalla ainakin kolmella eri kielellä kyseistä opusta. Jätin sen sinne hotelliin seuraavien keski-ikäisten asakkaiden iloksi.
Pelikortit olivat mukana, mutta emme pelanneet. Noppaa heitettiin useampana iltana.
Riittävä tieto matkakohteesta ja sen mahdollisuuksista on tärkeää. Jotta on jotain, mitä odottaa. Minua hieman jäi kaihertamaan, että jätimme muutaman upean saaren käymättä, emme käyneet luonnonpuistossa tai smaragdilammella. Aamuiset sateet laimensivat ensimmäisen lomaviikon retkeilyjä, joten asia selittynee sillä. Tämä loma oli enemmän rauhallista lomailua edellisiin verrattuna, ja koko porukka oli siihen tyytyväinen. Muut eivät nääs olleet tutustuneet tarjontaan etukäteen, joten heille riitti mainiosti se , mitä koimme. Ja hyvä niin.
Ps. päässälaskutaidon ylläpitämiseksi voi toki jättää laskimen kotiin. Kello on hyvä olla mukana, minulla oli mukana rakastamani Nomination -rannekello, joka on enemmin koru kuin selkeä ajannäyttäjä. Siinä muutaman Singhan jälkeen oli aina hankalaa arvuutella, mitä ne viisarit osoittivat ja sen jälkeen vielä lisätä se viisi tuntia, sillä en tietenkään siirtänyt kelloani paikalliseen aikaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti