Noidannuoli

Voisi mielestäni iskeä vaikka johonkin miehiseen elimeen sen sijaan, että se iski selkääni viime sunnuntaina . Jäykistyihän se, toki.Nousin matalalta sohvalta ja aluksi tuntui vain vähän...

Yö meni olohuoneen lattialla maatessa, jalat kohotettuina sohvalle. Onneksi Miehellä oli vapaapäivä maanantaina, hän nosti minut autoon ja vei työterveyteen. Nostettuaan minut autosta hän talutti minut kävelysauvojen kanssa työlterveyteen, jonne jäin odottamaan lääkärille pääsyä.
Istuin, tai yritin istua siinä mutta sattui niin perkeleellisesti että könkkäsin kysymään, josko pääsisin suoraan lääkärille, sillä eikös selkäni nyt ole niin ilmeisen kipeä, ettei työterveyshoitajan tarvitse sitä todeta erikseen. Joo, toki, mutta lääkäriaikoja ei ole enää tarjolla , joten pitää mennä päivystykseen. Sadan metrin matkaan minulta meni noin puoli tuntia, itkeä völlötin ja köpötin eteenpäin..

Kunnes pääsin päivystysvastaaotolle, ja sain ottaa numerolapun hoitajalle.Erinäisten vaiheiden jälkeen minulle luvattiin lääkärinaika, pyysin kipupiikkiä mutta sen tarve oli lääkärin todettava.
Kipu äityi niin kovaksi, että kanssaodottajatkin ahdistuivat, eräs vanhempi mies meni lopulta vaatimaan, että minun oli saatava apua. Minut talutettiin tarkkailuhuoneeseen, jonne sitten kellahdin sänkyyn .

Ymmärtäähän sen, ei hoitohenkilökunnalta heru empatiaa tälläiseen vaivaan, sillä eihän se ole kuolemaksi.Kaksi ja puoli tuntia odotin lääkäriä, joka kävi toteamassa, että annetaan rouvalle pari kipupiikkiä ja seurataan sitten tilannetta. Että kipu taitaa olla lihasperäistä, ei esim. murtumaa. ( no sitähän mä sanoin..)

Kahden tunnin päästä, selostettuani toiselle lääkärille tapauksen historian , tämä totesi kyseessä olevan ns. noidannuolen, pariviikkoinen flussa oli saattanut vaikuttaa siihen , että se tuli..kipulääkkeitä kertaa kolme ja viikko sairaslomaa. Menehän kotiin.

Neljäntenä päivänä alkoi hellittää. Oman alaotsikon ansaitsee perheen selviytymisstrategia niiltä päiviltä, jolloin äiti makaa lääkepöllyissään.

Ihan lopuksi vain, että sitten kun selkävaivat hieman hellittivät, maha meni kuralle lääkkeistä. Luojalle kiitos sen verran taipui, ettei tarvinnut assistenttia vessassa.

Toki ajattelin, että jotain iloa tästä viikon syömättömyydestä ja levosta ja loppuviikon vessailusta täytyy olla, ja menin vaakaan. Mutta paskan marjat, paino oli noussut kilon.