lauantai 28. tammikuuta 2012

Naamakirjasta

Useat muutkin ovat analysoineet facebook-profiileja ja niiden päivityksiä. Minä voin pohtia asiaa vain oman profiilini sekä kohtuullisen kapean kaveripiirin ( 97 )päivitysten pohjalta. Esikoisen ( kavereita yli 300, joo tottakai mä ainakin tiedän ne kaikki tai kaveri tietää että se on sen yhen serkku ) tilapäivityksethän ovat pääosin minulta suojattu, mutta välillä aina pääsen kurkistamaan tiloja. Analysoimaan ei minusta ole. ( Joo, V**** hajosin, :DDD, reps reps...XD.. ei viddu mage osda es ..)

Noo, olen huomannut että meitä on monenlaisia facebookpäivittäjiä. Itse olen iloinen, että profiilin kautta voi olla yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin ja saada näin helposti tietoonsa, mitä heille kuuluu. Tosin vanhanajan kirjeet ja kortit olisivat parempia, samoin puhelut, mutta nykyään on niin perhanan kiire, ettei ehdi edes soitella kenellekään.

Minä päivitän tilaani ( joo, nuoremmat lukijat, naurakaa vaan, en tiedä oikeita termejä mutta erään esikoisen kaverin sanojen mukaan " ..ttu sun äitis on sentään facessa mutta mun äiti ei osaa edes maksaa laskuja netissä, mä teen sen "- otin vastaan lähes kohteliaisuutena ) lähinnä kehuskellen urheilusaavutuksillani. Jos joku oppilas on lohkaissut jonkin hauskan kommentin, saatan laittaa hyvää mieltä jakoon. Profiilini on siisti, en päivitä sitä siis rehellisesti.

Joku päivittää profiiliaan tuoden julki yhteiskunnallista huolta, tai poliittista kantaansa. Monet päivittävät tilaansa arkisilla asioilla, se on juuri mukavaa, minun mielestäni. Joskus minua jurppivat miehet, jotka päivittävät statustaan kehuskellen saavutuksillaan keittiössä: tein juuri pizzaa perheelle ja pari tiikerikakkua. No, ei siinä mitään, mutta ketuttaa ne naiset, jotka sitten tykkäävät tästä tilasta ja vielä hehkuttavat päälle.

Ei kommentteja: