Naistenpäivää

Eihän sitä kummemmin juhlittu meilläkään, itse asiassa ei ollenkaan. Parempi puolisko tuli tänään töistä ja kävimme läpi tavanomaisen keskustelumme.
Puoliso: ( astuu sisään ) NO HUH huh.
Minä: jaa, terve. Oliko kova päivä?
Puoliso: Joo, kova päivä oli . Huh huh.

Ihmettelin sitten kun kaverilla oli pahvilaatikko mukanaan. Vitsailin , jotta olisikos se myöhästynyt naistenpäivälahja? Heh heh, viimeisiltä 15 vuodelta? ( no huh huh...) Itse asiassa tämä paketti liittyy sinuun, joo-o, voisihan tämän niin ajatellakin, sanoi Mies purkiessaan paketin sisältöä.
Näytti kappaletta minulle. Ymmärsin sen liittyvän autoon.

-???
- Audiin. ( Hymy).
-Mikä se on?
- Vakionopeussäädin.

Ymmärsin ilahtua, totesin , että onko tämä nyt sellainen vempele, että pitkillä matkoilla voin ajella rauhassa, eikä minun tarvitse välittää peltipoliiseista eikä niistä tavallisistakaan ( paitsi komeista ). Näin on, nappia painamalla säädetään kuulema vakionopeus, rajoitusten mukaan. Hyvä vehje sellaisille, joilla on raskas kaasujalka.

Varmistin vielä, että laitehan on hyödyllinen juuri pitkillä matkoilla. Niinpä. Ja sellaisia meillä tehdään korkeintaan neljä-viisi kertaa vuodessa.
Jolloin siippa ajaa:)