Mitä meille kuuluu?

Lomat ovat loppuneet ja koulutyö käynnistynyt. Erinäisistä seikoista olen huomannut, että perheemme on siirtynyt eri vaiheeseen, kehityspisteeseen tai ihan mihin vain, viime vuoteen verrattuna. Näitä seikkoja ovat esimerkiksi äidin vapaa-ajan lisääntyminen, äidille ennen kuuluneiden kotitöiden aavistuksenomainen väheneminen, arkiaamujen helpottuminen, vanhempien kahdenkeskisen hereilläoloajan niukkeneminen, arvokeskustelujen lisääntyminen, uusien hankintojen ja tarpeiden jatkuva esilletulo sekä rahanmenon katastrofaalinen kasvu.

Meillä ei siis ole enää ihan pieniä lapsukaisia, vaan vähän isompia koululaisia.
Avaampa hieman noita yllämainittuja kohtia. Vapaa-aikani on siinä mielessä lisääntynyt, että nuorison harrastukset ovat vähentyneet: viuluharrastus ( 2 krt vko ) vaihtui tanssiin ( 1 krt vko ) .Huiluharrastus ( 2 krt vko ) tapahtuu koulun jälkeen, ei siis vaadi välttämättä kuskia. Kuntokeskus on melkein vieressä, joten sinne ehtii kymmenessä minuutissa, eivätkä minua kaipaa jumpan aikana ketkään.
Kotityöt ovat vähentyneet, sillä esikoinen siivoaa huoneensa itse, imuroikin ja vaihtaa lakanat. Pyykitkin kulkeutuvat nykyään pyykkikoriin, tai ainakin kodinhoitohuoneen lattialle. Kuopuksenkin huone pysyy siistinä, sillä lomalla tehdyn remontin jälkeen suurin osa leluista ja muusta ryönästä on lelukomerossa tai muuten vain lajiteltu kierrätykseen. Neidit vastaavat vielä pääsääntöisesti yläkerran aulan ja vessan siisteydestä tai siivottomuudesta.
Nii-in. Olen laskenut rimaa jonkin verran:)

Arkiaamuista sen verran, että yläkoululainen on meikannut jo itsensä, kun minä herään. Syönyt aamiaisen, ja pakannut laukkunsa. Vielä kun keittäisi minulle kahvit niin hienoa olisi...kuopustakaan ei tarvitse enää niin paljon hoputtaa. Hampaatkin peseytyvät.
Helppoa on, eikö.
Meillä vanhemmilla ei tosin paljon yhteistä aikaa ole, kun minä nukun, lähtee siippa töihin ja kun tulen jumpasta, hän on jo täydessä unessa. Mutta siihen olen tottunut. Eläkkeellä sitten pöllytetään peittoja...

Rahanmenosta sen verran, että kasvava nuori itsestään huolehtivainen ja trenditietoinen nuori nainen tarvitsee kaikkea jatkuvasti. Ja nelikymppinen nainen, okei vähän yli, tarvitsee yhä enenevässä määrin kaikenlaista turvatakseen kukkean olemuksensa. Lähes viisikymppinen mies tarvitsee kaikenlaista virikettä pysyäkseen kotitontilla, ( moottoripyörävaihe meni ohi...)Onneksi perheessä on kymmenenvuotias, jonka maailmankatsomus on sitä luokkaa, että rahat säästöön ja mukavat vaatteet päälle. Elämässä ei hötkyillä, vaan nukutaan aamulla mahdollisimman pitkään. Hän on omaksunut trendeistä muodikkaimman, slow-lifen, ihan itsestään.