keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kierrän veistä haavassa...

Ikääntyminen.
Tuo ihana tosiasia, joka mediassa kielletään. Tai myönnetään siinä mielessä, että se on vai tahdon asia , joka on voitettavissa. Osta vain oikeita tuotteita, syö vain oikeaa ravintoa. Kyllä se siitä...

Mistä sitä nyt aloittaisi. Saunakeskusteluissa keskusaihe on pyörinyt meikäläisen kehon ympärillä nyt jo parin viikon ajan. Tai parin viimeisen kuukauden tai vuoden ajan. Puolisolla on tyynen rauhalliset , miehiset mielipiteet. " Sitä laihtuu, jos kuluttaa enemmän kun syö." " Onhan sillä väliä, mitä sä syöt ja miten sä treenaat. Ja toisilla näyttää vaan lihakset kasvavan."

Hormonit, aineenvaihdunta, geenit. Mitäs niistä sitten? Ovatko nekin tahdonalaisia?
Kiukuttaa niin, ymmärrän kyllä etten ole enää parikymppinen neito, joka puoli päivää paastottuaan sai litteän vatsan. Nyt makkaroiden tilalle muodostuu lihakset..

Pitäisi kai oikeasti olla tyytyväinen. Ei ole selkävaivoja, ei ole mitään vaivoja. ( ei nyt lasketa tulehtunutta akillesjännettä, marssimurtumaa tai nivelrikkoa, nehän johtuvat urheilusta...)
Lääkärit sanoivat jo ennen 40-kympin etappia, että tarkkana saan olla, on kohonneet sokerit ja niin pois päin. Mitä helvettiä minä sitten valitan?

No sitä, että miksen minä voi syödä suklaata ja juoda valkoviiniä ja olla silti hoikka? Miksei tunnin treeni päivittäin riitä siihen, että voisin hyvällä omallatunnolla syödä myös leipää? Näin aluksi.

Yritin tässä taannoin lähestyä siippaa, joka oli niin lämpimän houkutteleva vällyjensä alla. Halasin hiukan ja suukotin. Mies hymyili vinosti ja sanoi: " älä viitsi, partasi kutittaa".

Mrrauuh!

Ei kommentteja: