Volkkarin viimeinen voitelu

Autoilijan päiväkirjasta:

Lähdimme tyttöjen kesken sukulaisvierailulle Helsinkiin. Tarkoitus oli kyläillä useammassakin paikassa ja shoppailla hieman siinä sivussa. Tammikuun pakkaset hirvittivät hieman, samoin lumimyräkkä - olen nimittäin ajanut moottoritiellä karmeassa tuulessa ja myräkässä vain vajaa vuosi sitten, ja kohina korvien välissä on vielä tuoreessa muistissa.

Olihan volkkari ollut hankala jo pitkään: tuulilasi on yhtä seittiä ( viime syksynä soittelin miehelleni kenkäkaupasta, että voisinkohan ostaa yhdet kengät kun ne ovat nii-in ihanat ja kaveri sanoi että valitse tuulilasi tai kengät ) . Sitten tuli renkaaseen vikaa, se tyhjeni aika ajoin, joskus jopa yllättäenkin. Viime lauantaina viimeeksi. Kiva oli mennä potkurilla kauppaan -24 asteen pakkasessa.

Mies korjasi renkaan venttiilin, tärinä oli kuitenkin huomattavaa. Tähän autoon ei kuulema kannata enää iskareita vaihtaa. Ei sitten.

Nämä asiat tiedostaen lähdin kuitenkin reissuun. Sanoin , että jos tämän kerran vielä tällä autolla ja sitten menen pankkiin.

Menomatka sujuikin ongelmitta, emme edes eksyneet. Esikoinen kuittaili kuitenkin siihen malliin eksymisen mahdollisuudesta, että hermo kiristyi hieman loppukilometreillä. Muutenkin viikonloppu sujui mukavissa merkeissä, kiitoksia vain ja terveisiä kaikille:) Lähdimme siis rentoutuneina paluumatkalle kotiin. Edes eksymisen vaaraa ei ollut . Olin täysin varautumaton siihen, että Mäntsälän kohdalla öljyvalo syttyi palamaan ja alkoi kauhea piipitys.

Vatsassa muljahti ja itku nousi kurkkuun. Ihan ensimmäisenä mieleen tuli syytös puolisoa kohtaan, oliko hän unohtanut katsoa öljyt. Onneksi kohdalle osui huoltoasema. Pikainen puhelu kotiin:
Mies: no voi hitsi. Kuule osta nyt litra öljyä ja jos siellä ei ole ketään auttamassa ( huoltoasemallako? hah.) niin avaa se musta korkki ja kaada sinne...

Minä: no mä oon täällä hyllyillä. Ei täällä ketään ole auttamassa. Ostanko mä täyssynteettistä vai synteettistä vai pelkkää moottoriöljyä? Onko se tämä korkki, jossa on sama kuva kuin öljyvalossa?

Ostin pelkkää, isomman pönkän. Ajettuamme kotvasen soittelin kotiin, pulssikin oli jo tasaantunut. " Tässä Renkomäen kohdalla ajellaan, ihan hyvin sujuu..." ja silloin se piipitys alkoi uudelleen. Ajelin seuraavalle levikkeelle ja lorauttelin öljyä uudemman kerran. Pari rekkamiestä näytti siinä katselevan, mutta tottuneesti avasin konepellin ja hoidin homman kotiin. Perkele.

Loppumatka sujui ilman piipityksiä. Mutta pitkälle reissulle en enää tällä pelillä lähde, se on saletti.