On taas muutama viikko hujahtanut arkielämää. On ollut vanhempainiltoja, viuluharjoituksia, kaikenlaista. Torstait ovat kuitenkin säilyttäneet asemansa siivouspäivänä, sillä jostainhan kannattaa pitää kiinni tässä kaaoksessa. Viikonlopun pihahommien jäljiltä piha oli kohtalaisen siisti, mutta huusholli ei. Joku oli lontostellut multaisilla saappailla jopa olohuoneeseen. Panttasin sisähommia tälle päivälle, ja kun kello soi, ampaisin kotiin ja aloitin kuin heikkopäinen . Imuroin, moppasin, pyyhin, järjestin, tuuletin, pesin - koko ajan ajatellen, että olenpa nopea, ehdin ehkä illalla lueskelemaan ne lainaamani naistenlehdet.
Saunankin suunnittelin pestä, mutten enää jaksanut. Olin ihan tokkuroissani, kun mies tuli töistä kotiin. Hän laittoin itselleen iltapalaa, ja sanoi haaveilevasti: " olisipa se ollut upeaa, jos olisi ollut omista porkkanoista tehtyä porkkanaraastetta. Ja jälkiruuaksi omista omenoista tehtyä piirakkaa."
( Katsoin tarkkaan, mutta ilmeisesti kaveri oli tosissaan. Hän ei tiennyt leikkivänsä hengellään.)
Tunsin, kuinka ikeneni kuivuivat ja vetäytyivät taaksepäin, ja kulmahampaat työntyivät esiin.
" Saat lauantaina", kähisin. Hiippailin saunaan rauhoittumaan, enkä edes tajunnut kun hän kummasteli, etten vieläkään ollut pessyt hänen työpaitojaan....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti