Hansun lomavinkit 3: Eurooppa ( Ranska ja Portugal )

Euroopassa on tullut käytyä Ranskassa ( interrailkierros ), Portugalissa ( Albufeira ), Kanariansaarista Playa del Inglesissä sekä Kreikassa ( Ateena, Kos, Rodos ja Kreeta ) ja Bulgariassa, Varnan Kultahietikolla.( No Viipuri ja Viro of course ). Lontoosta olen kirjoittanutkin erillisen jutun.

Ilman perhettä reissasin siis Ranskassa ja tästä olen kirjoittanut muinoin blogiini ( Matkustamisesta, osa 3. 14.8.2009 ). Lomavinkkeinä näin jälkikäteen voin edelleenkin suositella reilaamista ja junamatkailua, Pariisia naturellement ( katakombit, Eiffel ja muut turistimestat,Versailles, Sacre Coeur,  kahvilat, Montparnasse jne), Lourdes , olet uskossa tahi et, kannattaa käydä. Carcasssonne oli viehättävä, vaikuttava keskiaikainen kaupunki. Nantesissa oli kesäfestarit, Nizzan ja Rivieran yöjunissa pelotti..Ile d'Ouessantin majakat, kalliot ja aallot...

Reilaaminen on hienoa, jos mukana on hyvä ystävä ja avara mieli. Kyllä kokemukset ovat aina moninkerroin  makeampia, kun ne voi jakaa ystävän kanssa!

Portugalin Albufeira oli perheemme toinen reissu "ulkomaille", joksi Ruotsia en nyt laske. Ainut miinus, jonka reissusta keksin, on se, että olimme siellä vain viikon. Hotelli oli viihtyisä, allasalue sopiva ja nähtävää oli paljon. Sitä minä harmittelin jo aiemmin, että kun kotona käy kaupassa autolla, joutuu reissun päällä sitten talsimaan pitkiäkin matkoja ja roudaamaan ruokatarvikkeita ( ja niitä tölkkejä ) hotellille. Paikallinen Lidl oli kohtuullisen lähellä, mutta silti riittävän kaukana.

Portugalin hintataso oli vuonna 2008 edullinen, viinilitrankin sai eurolla. En tiedä, milä on nykyinen hintataso. Perhe on puhunut, että juuri Portugalissa olisi kiva käydä uudestaan.

Osallistuimme Aurinkomatkojen retkelle, joka käsitti Ponte da Piedadan , Capo de Sao Vicenten, Albufeiran Foian ja laakson, jossa mm. Mannerheim oli käynyt kylpylöimässä.

 Ylläoleva kuva on Ponte da Piedadan kallioilta. Vierailu oli siellä lyhyt, joten emme ehtineet snorklailla.

 Albufeiran rantaan laskeutuminen kävi näppärästi, hotellille kipuaminen olikin työläämpää. Rannalla oli voimakkaat vuoroveden vaihtelut ja löysimme paljon simpukoita. Ne ovat sitten niin kivoja ja on hauskaa kilpailla, kuka löytää komeimman.

 Albufeiran kujilla oli mukavia kauppoja ja kivaa, erilaista ostettavaa, etenkin kaikki kaakelityöt. Portugalista voi ostaa maalattuja kaakeleita, joista muodostuu jokin kuvio, esimerkiksi kolmimastoinen laiva. Harmittelin, kun en ollut vastaavaa tajunnut ennen kylppäriremonttia, olisi saanut pesuhuoneeseen hienon, uniikin taideteoksen. Ostimme sitten vain kirjainlaattoja, joista tein esim. Villa Vainion ( talomme seinään ) ja Casa Jardimin ( kasvihuoneeseen). Ostin myös ihania kivikoruja ja hiottuja kivimunia.

 Vaikka aallot näyttävät laineilta, olivat ne silti mahtavan voimakkaita.

 Rantaleikkejä :)
 

Illalla keskusaukiolla ikuistutimme itsemme tauluihin. Aukiolla oli hyviä ruokapaikkoja ja mukavaa menoa.

Albufeirassa oli lähietäisyydellä vesipuisto, johon oli erillinen kuljetus. Capo de Sao Vicenteä kutsutaan myös maailmanlopunniemeksi, ja sen kärjestä ovat kuuluisat löytöretkeilijät lähteneet purjehtimaan. Retkillä historiakin maistuu, sillä oppaat kertovat busseissa hyvin havainnollisesti löytöretkeilijöistä. Vaikka lapsillamme ei silloin ollutkaan iphoneja, eivät he niitä olisi kaivanneetkaan.
Foia on korkea kukkula, jossa oli mahdollisuus katsella maisemia kaukoputkella.
Meillä jäi kaikki kauppakeskukset väliin, mutta niitäkin kuulemma oli. Kahden viikon reissulla olisi voinut käydä Lissabonissa ja elbailla vielä vähän enemmän. Nyt oli aika tiukka aikataulu, kun lasten kanssa teimme useamman päiväretken. Mutta suosittelen lämpimästi !

Hansun "sisustusideat"

Olen viime aikoina istunut parikin kertaa odottamassa jotain ja lukenut samalla aikakauslehtiä. Sisustuslehtien toimittajat saisivat oikeasti jo uudistaa tyyliään, on jotenkin raivostuttavaa lukea juttuja, joissa toistuvat sanat "kirpputorilöytö", " löytö roskalavalta", " isäntä", "emäntä", " omin käsin kunnostama", " rustiikkinen" jne. Muutenkin ällöttää kotien sisustaminen sisustamisen vuoksi, uskoisin, että Suomessa koti , oma asunto, on niin tärkeä, että siitä tehdään väkisinkin omannäköinen. Itse ainakin sisustan perheen elämään liittyvillä asioilla, matkamuistoilla ja itselle tärkeillä asioilla.

Nuorempana sorruin hankkimaan jotain Tolstoita kirjahyllyyn, jotta näyttäisi siltä, että olen lukenut klassikkoja. Nyt ostan vain pokkareita reissuun, muut kirjat saan lainattua kätevästi kirjastosta. Meinasin myös hurahtaa muutamia vuosia sitten sisustamaan, kun nettikauppa yleistyi ja Äänekoskellekin avattiin sisustuspuoti. Pian hoksasin, etteivät yksittäiset tavarat siellä täällä tuoneet mitään ilmettä kotiin, ja luovuin niiden hankkimisesta.

Laitan tähän nyt ihan vitsinä muutamia kuvia ja kuvatekstejä, sisustuslehtien tyyliin.

" Toimittajamme tutustui kymmenen vuotta sitten laajennettuun " Villa Vainioon", joka sijaitsee Keski-Suomessa, moukarinheiton päässä nelostiestä . Pihapiiristä teemme erillisen jutun puutarhasivuillemme, mutta ruusujen ja lupiinien ympäröimä, vaaleanpunainen talo on kovin idyllinen.

Jo sisäänastuessa emäntä varoittaa kynnyksestä, sitä kun ei välttämättä huomaa. Samoin nilkoissa pyörivät kissat aiheuttavat varomattomalle kompastumisvaaran. Kissojen merkit huomaa puulattiassa, rappusissa ja paikkapaikoin repsottavassa tapetissa. " Yläkerta on vielä maalaamatta", hehkeä emäntä hymyilee. " Samoin keittiön kaapit ovat ihan saatanan vanhat ja kaapinovetkin roikkuvat, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee".

Hallin piironki on ostettu ystävältä edullisesti. Myös isännän kädenjälki näkyy sisustusksessa.

Emäntä on itse kasvattunut kuivattamansa chilit ja saanut kaikki ruusut isännältä, joka on hyvin romanttinen mies .

Emäntä on ostanut taulun osamaksulla. Vieressä on Thaimaan tuliainen, joka sopii kuulema hyvin olohuoneeseen ( kun ei sille muutakaan paikkaa ole löytynyt, ihan tarpeeton hattu. )

Perintösohva vie tilaa ja on epämukava istua. Tosin sen sisälle mahtuu paljon mattoja. Pentikin tyynyt ovat ilmaislahja siskolta, joka halusi päästä niistä eroon.

Eteisen tuoli näyttää tältä silloin, kun se ei ole täynnä vaatteita. Ne kun on helpompi heittää tuolille kuin laittaa naulakkoon. Tassunjäljet on emäntä maalannut ihan itse. " Käytin toki sabluunaa, en minä vapaalla kädellä osaisi", kikattaa emäntä.

"Kammoan kaikkia ryömiviä elukoita, mutta nämä gekkot ovat ihan viehättäviä", emäntä toteaa.

Yläkerran leffakaappi on isännän kunnostama löytö. Sen päällä nallet saavat pölyyntyä kaikessa rauhassa. " Katsomme paljon elokuvia, sillä emme oikein jaksa keskittyä mihinkään kehittäväänkään. Tosin kaappi sisältää myös klassikkoelokuvia, kuten " Mies ja alaston ase"-kokoelman ja kaikki Harry Potterit.

Makuuhuoneen tapetti on Stefan Lindforsin "tai sinnepäin " -Kuiskauksia. Emäntä on laittanut vanhat mekkonsa koristeeksi. Kun ne eivät enää mahdu päällekään.

Olohuoneen pöytä löytyi kympillä jostain ja isäntä kunnosti sen lattian sävyyn sopivaksi. Emännän suosikkipaikka on verhoiltu uudella päällisellä, joita saa Ikeasta edullisesti. Tyynyt ovat kuvausrekvisiittaa.

Sieltä täältä talosta löytyy voimaannuttavia mietelauseita ja humoristisia kuvia.

Jätämme tämän rustiikkisen vintagemaisesti sisustetun talon lepäämään pikkukaupungin sateenvihmeiseen kesäiltaan. Talon emäntä lupaa antaa vielä esittelykierroksen puutarhaan, kunhan joku on ehtinyt kitkeä ja leikata nurmikon. " Vaikka pyrinkin pikkuhiljaa siihen, etten hanki enää mitään tavaraa ( lukuunottamatta uusia vaatteita, tietenkin ), on meillä talon uumenissa mitä moninaisempia varasto-ja säilytystiloja", emäntä toteaa. " Jos lehtenne haluaa tehdä jutun autonvaraosista tai muista sen sellaisista miehisistä asioista, voin näyttää teille aivan huikean maailman tuolta piharakennuksesta ja sen takaa.."
Ehkä tämä riittänee tällä kertaa, sanon ja poistun toimitukseen hyvillä mielin. Ulkorappusilla kompastun kissaan.


 

Keikalla Tukholmassa

Kun kuopus otti puheeksi One Directionin keikan Tukholmassa, tyrmäsin sen välittömästi. Eihän sitä nyt sinne asti, hyvänen aika. Katsottuani hänen kanssaan bändin " This is us"-elokuvan, totesin että kyllähän sun täytyy sinne päästä. Pidennetty viikonloppu Tukholmassa, ei sen kummempaa.

Kaverikin järjestyi mukaan. Löysin mielestäni hyvän hotellinkin Solnasta, alle kahden kilometrin päästä Friends Arenalta. Komensin tyttöjä ottamaan vain reppuun mahtuvat tavarat, sillä tiesin, että joudumme kävelemään paljon. Otin mukaani matkapakkaukset pesuaineita ja korvatulppia jo valmiiksi.

Junamatka Jyväskylästä Helsinkiin osoittautui käsittämättömän kalliiksi, joten päädyin omaan autoon ja sukulaisten vilpittömään :) auttamishaluun. Jätin auton siis kehä kolmosen ulkopuolelle ilmaiseen parkkiin serkkujen pihaan ja saimme heiltä kyydit satamaan ja takaisin. Lisäksi saimme muonitusta mennen tullen. Harvensin myös hieman heidän rodopensaitaan, kun käänsin autoa kömpelösti.

Laivamatkat sujuivat tavallisen yllätyksettömästi, tosin minun on aina älyttömän vaikeaa laittaa herätystä puhelimeen, kun en ymmärrä automaattisesti kellon siirtoa. Onneksi mukana oli loogisesti ajattelevia nuoria ja herätyksen asetus onnistui. Laivalla oli muitakin faneja ja nuoret osasivat ottaa ilon irti karaokesta, tanssimisesta ja muusta hulluttelusta.

Laivasta menimme metrolla Gamla Staniin, sillä hotellihuonetta ei saanut ennen klo 14. Päätimme kuitenkin mennä ajoissa tsekkaamaan reitin Friends Arenalle, jotta osaisimme sitten illalla oikeaan paikkaan. Paikallisjunalla Solnaan ja siellä olikin opasteet. Oli käsittämätöntä, että jo puoli yhden aikaan sisäänkäynnin kohdalla oli hirmuiset jonot, ja satoja nuoria oli jopa yöpynyt siellä. Meidän oli kuitenkin mentävä hotellille, ja vaikka se olikin linnuntietä hyvin lähellä , rautatie esti suoran reitin ja jouduimme kävelemään 40 min Arenalta hotellille. Olen miettinyt, pitäisikö tästä laittaa palautetta Hotels.comin esittelyyn. Että ei se hotelli nyt niin lähellä ollutkaan.

No, jokatapauksessa se oli kävelymatkan päässä, juttelin toisten vanhempien kanssa illemmalla ja heidän hotellinsa olivat kymmenien kilometrien päässä. Tosin paikalle oli järjestetty ylimääräisiä kuljetuksia.

Tytöille ei oikein ruoka maistunut, jännitti jo kovasti. Hotellissa odottelimme huonetta ja olin iloinen, tähän mennessä ei ollut tapahtunut muuta harmia kuin niiden käytännöllisten pesuaineiden unohtuminen laivaan. Olimme löytäneet kaikki kulkuvälineet ja etapit ongelmitta ja osanneet mennä oikeisiin paikkoihin. ( Jos tunnette minut ja suuntavaistoni ymmärrätte, miksi olen aina yhä uudelleen tästä asiasta iloinen ja ylpeä ).

Mutta sitten meni hermot. Emme päässeet hissillä haluamaamme kerrokseen ja kerrosten välillä ei ollut portaita. Kirosin ja meuhkasin, kunnes jonkin verran ajeltuamme hissillä edestakaisin hissiin tuli hotellivirkailija ja näytti, että huoneen avain piti ensin laittaa lukijaan. No olisihan minun pitänyt tuo ymmärtää, onhan näin ollut ennenkin. Harmitti oma typeryys. Seuraavana päivänä hokasin muuten ne portaatkin.

Siistiydyimme ja lähdimme taas talsimaan Friends Arenaa kohti. Puolivälissä matkaa huomasin, että olin unohtanut ottaa niitä korvatulppia matkaan. Niitä, jotka olin älykkäästi ottanut kotoa mukaani, ettei tarvitse turhaan maksaa. No, tytöt sanoivat etteivät halua sellaisia. Mutta jälleen kerran harmittelin tyhmyyttäni. ( Onneksi konsertin desibelitasot olivat olleet siedettävät ).

Olimme paikalla tuntia ennen sisäänpääsyn alkua ja jonot olivat kilometrin pituiset. Kuinka ollakaan tyttöjen lähelle avattiin sisäänkäyntiväylä ja koska olivat oikeassa paikassa lippuneen ( sisäänkäyntejä oli ainakin neljässä eri paikassa ) he pääsivät sisälle lähes heti ja erittäin lähelle esiintymislavaa. Mahtava tuuri :)

Meikäläisellä olikin sitten ilta aikaa , omaa sellaista. Se sujui kävellen, terassilla istuen, ihmisten kanssa jutellen ja taas kävellen. Onneksi aurinko paistoi, vaikka olikin tuulista.

Konsertin loputtua itkuiset tytöt tulivat sovittuun paikkaan ja hämmästelin, olivatko panikoineet kun eivät löytäneet minua? Olin kyllä odottanut siinä, missä lupasin, mutta niin odotti parisen sataa muutakin vanhempaa. Kuopus kiukustui, sun takias me ei kyllä itketä. Mutta konsertti oli ollut jotain elämää suurempaa...Harry Styles oli heittänyt katsojien päälle vettä ja sitä oli lentänyt tyttöjenkin puseroille. ( En pese tätä paitaa koskaan...)

Matkanteko hotellille sujui kuin hidastetussa elokuvassa, jalat olivat kipeät ja tunteet pinnassa. Kuopus suuttui minulle, ei sun tarvii kävellä meidän kanssa, me osataan kyllä hotellille. Eikä me pyydetty, että sä jäät odottamaan sinne. Oltais me pärjätty ilmankin.

Aivan varmasti. Mutta eihän sitä voi jättää kahta 14-vuotista kävelemään lauantaiyönä keskenään Tukholmassa. Vaikka osaisivatkin hotellille.

Kammoksuin jo etukäteen seuraavaa päivää, olisimme kaikki väsyneitä, kasseja oli pari lisää ja taas pitäisi kävellä, ensin asemalle, sitten muutama tunti kaupungilla ja sitten vielä satamaan. Päivän paras ehdotus tulikin entiseltä kurssikaveriltani, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta. Hän nimittäin ehdotti, että tulisi hakemaan meidät hotellilta, käytäisiin jossain porukalla ja sitten hän veisi meidät satamaan.

Käsittämätöntä. Mahtavaa. Saatoimme jättää kassit autoon ja keskittyä ihailemaan Tukholman kauneutta. Samalla pikakelasimme viimeiset parikymmentä vuotta elämäämme.

Kotimatka sujui ongelmitta ja maanantaina iltapäivällä olimme taas kotona, huikeaa kokemusta ( ainakin neidit ) rikkaampina. Olen itse siitä iloinen, että päädyin katsomaan tuon elokuvan ja ajattelemaan sen ehdottoman ein sijaan "no mikä ettei"-ajattelua. Sitä suosittelen muillekin.

Hansun lomavinkit 2. Pohjoismaat

Pohjoismaista vain Islanti on käymättä, mutta Ruotsissa on reissattu useammankin kerran. Tanskassa olen käynyt Kööpenhaminassa opintomatkalla ja Norjassa ajelimme siskon kanssa noin parikymmentä vuotta sitten !!

Lapsiperheille päivä Tukholmassa risteilyt ovat erittäin hyvä tapa matkustaa. Laivat ovat viihtyisiä ja niissä on pienille paljon aktiviteettia. Nuorisolle ei niinkään. Pallomeri, leikkiosasto ja kylpylä riittävät mainiosti perheen pienimmille. Ja kun lasten kanssa lähdetään reissuun, niin heidän ehdoillaan mennään. Tukholmassa kävimme Junibackenissa ( aivan ihana Astrid Lindgren-maailma ), Gamla Stanissa ja kuninkaanlinnassa. Ei auttanut, vaikka kuinka yritettiin huijata että prinsessa Victoria vilkuttaa ikkunassa. Kuopuksella kun oli maha ihan kipeä, pää särkynyt ja jalat poikki. Reppuselässä sitten istuivat ja otettiin taksi laivalle. Poreissa lieviteltiin reissaamisen tuskia.

Kålmordenin eläintarha oli hyvä kokemus , siellä eläimet näyttivät jopa viihtyvän. Menimme Turusta valmisreissulla, ja ainoa huono puoli oli laivan myöhäinen lähtö illalla. Ehdimme siinä ennen laivan lähtöä tutustumaan myös Turun linnaan.Joskus nuoruudessani olen käynyt myös Skansenilla ja Grönä Lundissa, muuta en muista kuin ne karmeat valokuvat.

Viikon päästä lähden kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa Tukholmaan, neidit menevät kuuntelemaan One Directionin konserttia . Tällä reissulla tullee Solna tutuksi, jos vielä saisi tytöt Abba-museoonkin:)

Tanskassa tutustuimme päiväkoteihin, tivoliin, eläintarhaan, pieneen merenneitoon . Minä järjestin kurssimme ohjelman, ja täytyy sanoa että se olikin oikein hyvin järjestetty. Jossain kimppamajoituksessa bunkkasimme punaisten lyhtyjen alueella. Muistan, kun yritimme päästä pubiin ja sinne ei päässyt, jotain sensorttista videota näytti seinällä pyörivän kun ovenraosta kurkkasin. Mutta opintoihin liittyvä kokonaisuus oli hyvä, sen muistan vieläkin, kun päiväkodinjohtaja kertoi, että joka aamu ennen päiväkodin avaamista täytyy piha- ja leikkialue kiertää. Ja kanisterillinen käytettyjä huumeruiskuja oli sinäkin aamuna löytynyt.
Vapaakaupungin portilla käytiin pysähtymässä, muttei tohdittu mennä sisään.

Norjan reissu oli erittäin avartava, menimme autolla siskon ja miesvahvistusten ( tai pojankloppien) kanssa. Kävimme mm. Oslossa, Bergenissä  ja Lillehammerissa. Jokaiselle Norjassa reissaajalle suorittelen Prekestolenia, se on jyrkkä kalliotasanne, joka laskee suoraan vuonoon. Sinne oli parin tunnin ( ? ) patikointimatka. Harmi, ettei ole kuin paperikuvia noilta ajoilta, liittäisin tähän muutaman muuten.

Galdhöpiggen on Norjan korkein vuori, ja sinnehän piti päästä. Tuskin enää pääsisin, vaati jonkin verran fysiikkaa. Liikuimme jonossa, köysien varassa, köytettyina toinen toisiimme. Opas kulki edellä ja näytti vaaralliset railot. Jäätiköllä oli lämmin, ja jokainen meistä poltti naamansa kohtuullisen punaiseksi.

Siihen aikaan Norjan hintataso oli korkea ja meidän matkabudjettimme kusi jo alkumetreillä. Yhtään olutta ei ollut varaa nauttia terassilla ja joku ilta söimme iltaruuaksi keitettyjä sekavihanneksia.Spiraalitiet kuluttivat oletettavasti myös autoa jonkin verran...

Paras muisto on se, kun vahingossa osuimme luonnonkallioiden muovaamille uima-altaille, jossa vesi oli kirkasta ja putosi kalliolta toiselle. Oli ihan sairaan kuuma ja tuo luonnonkylpylä on jäänyt mieleeni niin virkistävänä.

Ja ne vuonot. Onhan ne ihan järkyttävän hienoja.

Hansun lomavinkit osa 1. Kotimaa

Loman kunniaksi ajattelin muistella omia lomiani. Viikko Pargassa, Kreikassa sekä pidennetty viikonloppu Tukholmassa ovat vielä edessäpäin. Olen lueskellut netistä matkakuvauksia ja ajattelin, että minäkin jaan kuvaukseni, vinkkini ja ajatukseni. Jos niistä olisi iloa jollekin.

Kotimaasta aloitan, sitten siirryn Pohjoismaihin ja  Eurooppaan. Egyptin ja Thaimaan kokemukset löytyvät jo blogistani, joten niitä en kirjoita uusiksi.Kauempana ei ole käynytkään.

Kotimaasta voin suorilta nimetä kaksi huippukohdetta lomanviettoon, Helsingin ja Lappeenrannan. Helsingin ehdottomia valtteja ovat museot, ainakin Kansallismuseo ja Luonnontieteellinen museo. Niihin oli aina lapsena päästävä, joka kesä uudestaan. Linnanmäen  tunnelmaa ei ole mikään uusi huvipuisto saavuttanut.

Viikonloppuna Hesan pikavisiitillä ajoimme Paavalinkirkon ohi, ja muistelimme siskon kanssa sitä jännitystä, kun bussilla tulimme Kuninkaanmäestä, mummolasta Linnanmäkeen. Äiti sanoi että kohta se Paavalinkirkko näkyy ja sitten hypätään bussista ja vaihdetaan ratikkaan.Mahtoivat muut bussissa istujat ihmetellä, kun kaksi tenavaa kiljuu ilosta ja huutaa että "  Paavalinkirkko näkyy, Paavalinkirkko näkyy!".

Suomenlinna on aivan ihana paikka, olin siellä upseerikerholla vähän aikaa töissäkin. Helsingin keskustakin on kaunis . Helsinki City marathonin olen juossut kuudesti ja reitti on hieno.

Lappeenranta on synnyinkaupunkini ja olen ja pysyn lappeenrantalaisena. Lappeenrantalaiset puhuvat niin ihanasti ja jonkinmoinen sukulaissieluisuus viriää heti, kun tapaa maailmalla toisen lappeenrantalaisen. Kun olin pieni, vieraita käytettiin aina Saimaan kanavaa ihmettelemässä. Koska meillä ei ollut omaa autoa, tuntuivat nämä reissut aina hyvin hyvin jännittäviltä. Sulkuportit ja valtavat vesimassat.

Lappeenrannan satama hiekkalinnoineen ja Linnoitus.Linnoituksen historia on mielenkiintoinen, tein siitä jopa ylimääräisen esitelmän lukiossa. En saanut kuin kasin. Linnoituksessa kävin pari vuotta kouluakin, kun meillepäin rakennettiin uutta. Oli  ulkovessatkin. Linnoitus vallihautoineen on hyvin kaunista aluetta, mukulakivikadut ja Suomen vanhin ortodoksinen kirkko. Vallihaudat tarjosivat aikoinaan nuorisolle oivan paikan viettää perjantain alkuiltoja.

Kasarmialue on yhtenäinen  ja Lappeenrannan upseerikerhokin aivan huikealla paikalla. Olin sielläkin töissä nuorempana.

Muita minulle rakkaita kaupunkeja on Iisalmi. Siellä on mahtavat vesistöt ja Koljonvirta kalskahtaa mystiseltä jo nimeltään.

En ole kokenut vielä Lapin kuumetta, Kolilla ja Vuokatissa olen käynyt. Siippa on useana vuonna sanonut, että eikö lähdettäisi Lappiin koko perheen voimin. Olen sanonut, että järjestäppä reissu niin lähdetään. Sinä ajat ja missään leirintäalueella en yövy.

Vielä on siis Lappi kokematta :)