keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Aikuisiän leikit ja harrastukset

Kehityspsykologiasta ovat tuttuja lasten leikkien kehittyminen rinnakkaisleikistä rakenteluleikkiin,  sääntöleikkeihin ja roolileikkeihin.  Aikuisiän leikit ovat vähemmin tutkittuja tai ne on verhottu harrastusten muotoon. Ihan selkeitä leikkejä on kuitenkin eroteltavissa myös aikuisten muka niin tärkeistä asioista.
Rinnakkaisleikkiä tapaa esimerkiksi leikkipuistoissa, joissa äidit touhuavat omien lapsiensa kanssa, vierekkäin samalla hiekkalaatikolla mutta täysin omaa jälkeläistään seuraten. Saatetaan jopa vertailla oman lapsen kehitystä toiseen, aviomiestä, huushollausta. Uskokaa tai älkää, tuo leikki saattaa kehittyä raadolliseksikin.Kuten rinnakkaisleikki taaperoilla, tosin hiekan sijaan saattaa lentää verbaalisia piikkejä.

Rakenteluleikissä palikat ovat jo suurempia ja koottavat lelut haastavampia.Tämä on usein miespuoleisten aikuisten mieleen, mikä onkaan hauskempaa kuin autojen tai huonekalujen kunnostus. Maata auton alla/ päällä/ sisällä  kyynärpäitä myöten öljyssä ja kasata jotain, jolla pääsee vielä liikkeellekin. Lapsuuden kuralätäkkömeininki ja mutavellissä läärääminen vaihtuvat vain moottoriöljyyn. Mustan naaman kirkastavat innosta loistavat silmät.

Naisilla tälläinen leikki, kotileikin jalostuneempi versio ilman sitä inhottavaa arkiaspektia on sisustus. Stailataan kotia, pihaa, mökkiä kuten pienemmät versiot nukkekotejaan . Valitettavaa on, jos miesten ja naisten leikit eivät kohtaa, naisen stailausta häiritsee miehen ( olemassaolo ) leikkien lieveilmiöt, kuten rakenteluleikin leviäminen asuintiloihin, rakentelussa käytettyjen vaatteiden tai työkalujen säilyttäminen esimerkiksi olohuoneen takan päällä.

Sääntö-ja roolileikkejä treenataan sitten työelämässä. Tässä vaiheessa leikkien kehitystä tulevat valitettavasti yhteiskunnan normit jo niin selkeästi tietoisuuteen, että ihan lekkeriksi on hankala heittää.  Joskus olisi hauskaa irroitella ja lähteä palaveriin prinsessamekkoon pukeutuneena.

Leikki on lapsen työtä. Aikuisetkin tarvitsevat sitä. Nykyään olisi suotavaa leikkiä enemmänkin, sillä leikkiessä sosiaaliset taidot kehittyvät. Ilman niitä ei elämässä pärjää, sillä vaikka virtuaalitodellisuus vie yhä enemmän aikaa, on se edelleen vain yksi osa elämää. Onneksi.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Mikä on tärkeää?

Mikä on elämässä tärkeää? Juuri nyt, kun täytän ensi viikolla 46 vuotta. Aika moni asia, okei, mutta tärkein on tietenkin oma perhe.
Tippa silmässä kuuntelin eilen illalla, kun tyttäret keskustelivat englanniksi keittiössä. Luulivat tietty etten ymmärrä :) No, toisella oli liian brittiläinen aksentti toisen mielestä, , mutta kuulosti niin hemmetin kivalta, kun juttelivat. Leppoisasti, tosin tuhoten samalla keksipaketin.  Ihania tyttäriä.
Puolisokin lämmitti mökin, kun valitin, että vaikka haluankin hoikistua, en halua jumpata jatkuvasti pitääkseni itseni lämpimänä sisätiloissa.
Siskoakin näin tänään, ja liikutuin kyyneliin saakka nähdessäni siskontytön kilpailemassa joukkuevoimistelun SM-kisoissa.

Että tärkeitä ovat.

Terveys toki on sellainen asia, että sitä osaa arvostaa vasta, jos se reistailee. Olen kapinoinut sitä asennetta vastaan, että kaikki olisi ihmisestä itsestään kiinni, tahdonvoimalla kun voi vaikuttaa kaikkeen. En hyväksy sitä edelleenkään,kai me olemme yksilöitä edelleenkin. Minäkin olen hyväkuntoinen ja reipas aina siihen asti, kunnes menen lääkäriin ja kuulen olevani lihava. Siinä meneekin sitten puoli vuotta pilalle , kun yritän laihduttaa ja sairastun kaikkiin mahdollisiin flunssiin  ihan vain siksi, että yritän laihduttaa.

Toimeentulo on tärkeää, ja sitä kuvittelisi, että tässä vaiheessa on uransa huipulla. Tutkailin juuri palkkakuittejani ja totesin, että neljä vuotta sitten sain enemmän palkkaa, vaikka nyt on ikälisät tapissa. Työhön liittyvät tehtävät ovat muuttuneet ja moninkertaistuneet, ja yritän vain roikkua siinä, mikä pitää minut kiinni opettajantyössä: oppilaskontakteissa.

Päivittäiset kontaktit oppilaitten kanssa, juttelut, huomioiminen oppitunneilla: tämän asian merkitys on kasvanut potenssiin kymmenen. Vain  oppilaat merkitsevät, sillä en voi tietää, mitä tapahtuu ensi vuonna , taloudelliset arvot sanelevat opetuksen tasoa ja sisältöjä . Pälli pysyy kasassa vain, jos keskittyy olennaiseen. Oppilaisiin.

Tässä iässä sitä haluaisi jo vähän ylellisyyttä elämäänsä, olisipa sairaan siistiä jos kerran kuukaudessa tulisi siivottuun kotiin. Haluaisin myös joskus mennä kauneushoitolaan ja ottaa kasvohoidon, taikka rakennekynnet. Olisipas mukavaa, jos olisi personal trainer, joka huolehtisi ruokavaliosta ja piiskaisi treenaamaan.

Mutta mutta, mitähän hän sanosi siitä, että kaivaudun sohvaan lauantaina, jo iltapäivällä. Ja roikun tietokoneella tai katselen ohjelmia tai luen kirjaa. Tankaten samalla kaloreita, välillä suolaista, välillä makeaa ja välillä helmeilevää.