lauantai 25. tammikuuta 2014

Siivouksesta




Pakkaset ovat saaneet minut syväjäähän, josta onneksi aloin tänään, sään lauhduttua, hieman sulaa.
Sainkin koko huushollin siivottua ja perusteellisesti sainkin. Tuuletin jopa vieraille varatut petivaatteet, syystä että niitä säilytetään yläkerran komerossa, jossa on myös pelti. Jonka armas siippani unohti avata kun taannoin teki tulia. Mellevä savunhaju tarttui petivaatteisiin hetkessä.

Imuri vetelee viimeisiään. Olen jo vuosia himoinnut akkukäyttöistä , johdotonta imuria. Onko nyt sen aika? Astianpesukone herjaa ja käynnistyy joka kymmenennellä yrityksellä. Lattiamopista on puolet jäljellä.

Siippa rakentelee hauturiaan pressutallissa ja ajatteli ääneen, että olisihan se mukavaa puuhastella hieman lämpimämmässä kuin -24 astetta. Alkusyksykin meni sateita pidellessä eikä projekti edistynyt lainkaan. Sanoi, että rakennuslämmitin olisi kyllä hieno juttu, sillä saisi pressutalliinkin nopeasti lämpöä. Puhetta on toki ollut uudenkin piharakennuksen tekemisestä, ihan oikeasta autotallista, mutta niin kauan kuin siippa ei itse tee asian eteen mitään, mennään rauhassa pressulinjalla.

Sanoin reteesti, että ostetaan sulle lämmitin. Lainattiin rahat matkasäästöistä ja mukavasti se lämmittää nyt puuhapajaa.

Kiroilin, että olisihan sille käyttöä täällä torpassakin. Paukkupakkasilla kämppä jäähtyy aika nopeasti ja ottaa päähän tulla töistä viileään taloon ja alkaa heti lämmittää. Hihat noessa jumalauta aina. Joka paikka täynnä pölyä ja puista tulevaa roskaa.

Mainitsen myös senkin, että kun on siivonnut ja laittanut paikat nätiksi, siippa kantaa olohuoneeseen motillisen halkoja lämpenemään.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupauksia ja odotuksia

Vuoden ensimmäinen päivä , pyjamassa sohvalla. Aattoilta hyvien ystävien kanssa rentoutti mielen ja kehon ja nyt voi hyvällä omallatunnolla levyttää tämän päivän.

Matkakokemusten vaihto eilisiltana sai siipankin silmiin pilkettä, ainakin hänen tinansa lupasi Amerikan matkaa. Tiedä häntä, minulle tuli Iso-Britannia, Irlantikin ihan oikean muotoisena.

Vaikka edellinen lomareissumme oli koettelevahko , mieli halajaa jo reissua suunnittelemaan. Kaukomatkaa hieman pidemmällä säästöajalla. Lueskelin juuri omat blogikirjoitukseni Thaimaasta ja muistelin ihmisten hymyjä, lämpöä ja aurinkoa. Kuopuksen kanssa olen menossa Tukholmaan kesäkuussa, mutta Tukholmaa nyt ei kovin ulkomaaksi lasketa. Esikoinen haluaisi kesällä edes viikoksi jonnekin nahkaansa käristämään, ihan en ole vielä tätä haavetta haudannut.

Suomen kesä on niin lyhyt ja järvivedet kylmiä. Mikään ei voita Välimeren ilmastoa kesäaikana, joten lottoa pitää tehdä , jos vaikka matkarahat voittaisi.

Uudelle vuodelle on toki muutakin luvassa, ajattelin kokeilla vaihteeksi painonpudotusta. Tekisinkö työterveyslääkärin onnelliseksi, jos saisin sen viisi kiloa pois? Onko se avain hyviin kolesteroli-ja sokeriarvoihin? Silläkö korjaantuu nivelrikko ja muut jumit, huonoista yöunista puhumattakaan?

Kokeillaan, kokeillaan. Tavoitteena olisi myös osallistua säännöllisesti venyttelytunneille, täytyy pitää keho ja ranka kunnossa.

Nimittäin, jos tuota siippaa on uskominen, niin kaikki perkeleen lainat pitäisi olla maksettu ennenkuin kaukomatkoja voi toteuttaa. Edellisten hinnoilla hänellä olisi kuulema autotalli. ( So ? )
Niin että siinä vaiheessa olenkin sitten niin vanha, etten pysty keppeineni ja rollaattorin kanssa reissaamaan. Siksi täytyy huolehtia terveydestään ja fysiikastaan niin hyvin, että pystyy yli 60-vuotiaanakin vaeltamaan Annapurnan rinteillä, sukeltamaan Punaisessa meressä ja osallistumaan safarille Keniassa ja viidakkovaellukselle Ecuadorissa.