tiistai 30. heinäkuuta 2013

Elämää teinien kanssa

Uskallan.
Viime vuonna oli vähän haastavampaa, mutta nykyään, siis tällä hetkellä, ei ole mitään raflaavaa, joten kirjoitanpa sitten.
Meidän neitomme ovat ihanan älykkäitä, tunteellisia,herkkiä nuoria.Olen heistä ylpeä. Passaan heitä edelleen ihan liikaa, mutta uskon ja luotan siihen, että tosipaikan tullen he kyllä osaavat itsekin tehdä aamupalansa.
Varsinkin esikoinen on tyylitietoinen ihminen ja voin vain olla iloinen, jos jokin omistamani tavara tai vaate kelpaisi hänellekin. Näin kävi tässä yhtenä päivänä, kun ääneen kaipailin kesän alussa ostamaani huulipunaa. Sellaista helmiäistä. Harmittelin, että kun nyt kerrankin olin lähdössä ihmisten ilmoille, olisin voinut laittaa huulipunaa, mutten todellakaan tiennyt, missä se oli.
" Ai tarkoitat sä tätä", hän huikkasi peilin edestä. No hyvin sopi helmiäinen esikoisellekin.

Kuopuksen treenitauko on päättynyt ja taas ajellaan 3-4 kertaa viikossa Jyväskylään. Jos NRJ:ltä tulee puhetta tai tylsää musiikkia, jutellaan niitä näitä tai ollaan hiljaa. Enimmäkseen ollaan hiljaa. Tässä eilen oli tarkoitus pysähtyä kirjakaupassa menomatkalla ja ajelin paikan ohi, ajelin muutenkin vähän hölmösti ja tuskailin että mitä ihmettä minä oikein töhötän, en taida oikein keskittyä nyt ajamiseen. Kuopus mulkaisi alta kulmiensa ja sanoi, että ehkä sä äiti olet vain tyhmä.

Onhan sekin toki mahdollista.

Nuoret ovat kasvavia nuoria aikuisia ja haluavat lisää itsenäisyyttä. Minun pitäisi pystyä luovuttamaan osa vastuustani jo heille itselleen. Esikoinen on herännyt aina kouluun itse ja pakannut reppunsa, kuopus ei herää vaikka miten kiljuisi. Vastuutin molemmat neidot pakkaamaan tavarat mummolan reissua varten. Esikoinen nyt ei pakannut kuin mokkulan , puhelimen ja läppärin ( plus muut henkiinjäämistavaransa ). Kuopukselta kysyin, pakkasitkos  vaihtopaidan. No en, paitsi sen yöpuseron, jossa on mansikkaa helmassa. No entäs dödö? Ai niin, en mä muuten muistanut hammasharjaakaan, mutta mä tarviin muutenkin uuden. No, mitäs sä sitten oikein pakkasit ?
-parit alushousut.

Ihan on isänsä tyttö. Mieskin pakkaa aina , reissua kuin reissua varten, reppuunsa parit kalsarit. Koska hän ei muista niitä yleensä vaihtaa, on reppu valmiiksi pakattuna koko ajan. Kätevää, vai mitä?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Moneskohan viikko lomaa..

..on menossa? En tiedä eikä sen niin väliä. Onneksi sitä on vielä vähän jäljelläkin. Sen verran olen lomaillut, että raaskin käyttää tämän sateisen keskiviikon keittiön kaappien siivoamiseen ja pesemiseen. Se on mielestäni täysin typerää, mutta joskushan se on tehtävä. Kuvittelin, että ehdin siivota koko alakerran oikein hyvin ja perusteellisesti, heti keittiön jälkeen.

No kuuden maissa lopettelin keittiönsiivouksen, vielä jäi jääkaappi putsaamatta. Muuta en sitten ehtinytkään tänään.

Mietin tässä, että tulee kirjoitettua aika harvakseltaan tänne blogiin nykyään.  Suurimmiltaan se johtuu siitä, että lapsemme ovat jo nuoria, elämme sellaisen perheen elämää, jossa läsnä ovat nuorten kanssa kohdatut ja käydyt asiat. Vaikka niistä riittäisi kirjoitettavaa sivutolkulla, ei niistä tohdi kirjoittaa julkisesti, sillä sitten menisi puhevälit.

Vaikka aiheet käsittelisivätkin yleismaailmallisia asioita kuten muotia, mediaa, koulutusta. Rahankäyttöä.
Ja vaikka niistä kirjoittaisi tähän samaan, kohtalaisen kepeään tyyliin menemättä henkilökohtaisuuksiin.

Juu, myönnän. En uskalla. Ajattelinkin keskittyä parisuhdeasioihin, sillä ne lienevät vakaammalla pohjalla nykyisin. Ainakin pihassamme on kaksi ruumisautonraatoa, joita siippa " kasailee". Hänen henkinen terveytensä siis lienee tasapainossa:)

Minä käyn kuntoilemassa liian vähän ja alan muutenkin muistuttamaan äitiäni. Siihen malliin olen nimittäin jäänyt koukkuun useampaan tv-sarjaan, joita katselen Ylen Areenalta viikottain. Keskustelen komisario Beckistä tai Banksistä kuten parhaista tuttavistani. Ja sitä rataa.

Kirjoja on edelleen kasa lukematta. Kaksi ikkunaa edelleen pesemättä . Mattoja olen pessyt, mutten kaikkia.
Vaikka loman alussa tuli pyrähdettyä Tukholmassa, olen kuitenkin kaivannut jotain , edes pientä reissua arkea rikkomaan, vaikken voi väittääkään, että olisin nyt jotenkin ollut kovilla kun en päässyt lomamatkalle.

Luvassa on pari viikonloppupyrähdystä kotimaassa, sukuloidaan Lappeenrannassa ja Iisalmessa. Siinä lienee ekstriimiä meikäläiselle ja jaksaa sitten nautiskella loppulomasta.