Jotain rajaa !

En yleensä kirjoita blogissa työstäni, mutta nyt voisin hieman valottaa asiaa. Kirjoitan siis puhtaasti yleisellä tasolla, sillä omassa työyksikössäni teemme hommat hyvin, oppilaslähtöisesti ja arjen maalaisjärkeä käyttäen. Puhumattakaan pedagogiikasta ja yhteisöllisyydestä.

Viime aikoina on lehdistössä nostettu esiin raflaavia otsikoita aina Alppilan potkuista  luotiliivejä käyttäviin opettajiin ja Bieber-hysteriaan, jonka edessä opettajat ovat voimattomia. Kyse oli siis tämän kaverin konsertista, joka oli eilen Hartwall-Areenalla. Tuskin kyse oli tuhansien oppilaitten lintsaamisesta, he ovat olleet konsertissa vanhempiensa ( pyytämän ) loman turvin ja vastuussa itse siitä, että huolehtivat koulutehtävänsä ja läksynsä ajantasalle. Jos opettaja on opettanut funktioiden salat konserttipäivänä, mutta oppilas laulanut vain Justinin biisejä, on oppilaan vastuulla opetella ne funktiot. Ihan itse.

Tämä asiahan alkaa olla jo pienoinen ongelma koulutyössä, perheet reissaavat paljon ja opettajan odotetaan laativan läksyt jne ohjelmat valmiiksi oppilaita varten. No ei siitä sen enempää, mutta harva oppilas sentään kuvistöitä tuo lomilta, hyvä jos matikkaa on tehty ne muutama sivu. Kun se koulutyö on niin paljon muutakin kuin vain työkirjaa....

Erityisopetus uudistui tässä pari vuotta sitten ja poiki mukavasti lisäduunia opettajille, jotka nössöinä ottivat kaiken vastaan kiltisti. Enää ei riitä perinteiset keskustelut huoltajien kanssa, vaan lapsen tuen tarvetta ja osaamista on arvioitava portaittain, lähtien liikkelle pedagogisesta arviosta pedagogiseen selvitykseen ja sitä kautta sitten joko yleiseen, tehostettuun tai erityiseen tukeen. Kaikista rappusista on kirjattava paperi, jota tehdään yhdessä moniammatillisesti, huoltajien kanssa.

No joo, ainahan asiat on huoltajien kanssa sovittu ja johonkin kirjattu ja oppilaan edistymistä seurattu. Oppilaan parhaaksihan tässäkin halutaan toimia, mutta nyt alkaa uudistus jo olla tiensä päässä. Ketä voi hyödyttää megapalaveri, jossa on läsnä kahdeksan tätiä ja huoltaja oppilaan kanssa?  Kyllä siinä menee kipsiin kokeneempikin palaveeraaja. Ja jos yhdestä hemmetin istunnosta tulee kirjoittaa a) moniammatillisen työryhmän muistio, b) pedagoginen selvitys ja c) hojks- puhumattakaan siitä, että kaksi jälkimmäistä on tehty jo puoli vuotta sitten ja taas ne pitää kirjata vain, koska kaupungin byrokraatti niin vaatii??? ( ja kukahan ne kirjaa? Opettaja. Millä ajalla? Työajalla, joka alkaa silloin, kun oppilaat lähtevät kotiin. )

Itse olen NIIN helvetin vanhanaikainen, etten ota läppäriä itseni ja vanhemman väliin. Mielestäni vuorovaikutus kärsii siitä, minun mielestäni oleellista on se, mitä keskustelemme ja miten vuorovaikutus toimii, EI se, kuinka helvetin hienoja muistioita tapaamisesta syntyy. ( Yritin yhden kerran. Kone aloitti pyytämällä, että määrittäisin verkkoasetukset. Sanoin, että eiköhän tämä ollut tässä ja laitoin koneen pakettiin. Sitten kirjasin ruutuvihkoon asiat ja homma sujui. Tosin pitihän minun sitten myöhemmin se sinne kirjata, mutta tein sen sitten myöhemmin. )

Valitettavasti jotkut tuijottavat vain sitä, kuinka monta minkäkin asteen oppimissuunnitelmaa ja muuta on laadittu, heitä ei kiinnosta se, kuinka hyvin käytännössä vuorovaikutus, kasvatus ja opetus toimii. Mikä on luokkahuoneen ilmapiiri? Onko lapsella hyvä olla koulussa, tuetaanko hänen itsetuntoaan? Millaisia kontakteja hänellä on päivän aikana koulun aikuisiin? Hymyileekö opettaja, saako hän oppilaan kokemaan, että tämä on arvokas? Ainutlaatuinen omalla tavallaan?  

Moniammatillisuus on hieno asia, se tarkoittaa siis sitä, että tarvittaessa oppilaan asioita ovat mukana pohtimassa esim. opettaja, erityisopettaja, koulupsykologi, koulukuraattori, toimintaterapeutti, terveydenhoitaja...aina tähänkin asti olen saanut, toki huoltajien luvalla, konsultoida kyseisiä ammattihenkilöitä silloin, kun olen kokenut oman ammattitaitoni riittämättömäksi tai ajatellut, että oppilas saattaisi hyötyä jostakin muusta tukimuodosta.

Nyt tämä on vaan mennyt siihen, että palavereissa horistaan skeidaa. Oletteko te eriyttäneet koulussa? Oletteko kokeilleet, että oppilas voisi alleviivata pääasiat lukukappaleista? Onko teillä struktuurit?

Voihan KETTU, sanon minä. Juu, ollaan.

Tähän plussaa tulee toki siitä, että lähikouluperiaatteen , mikä on siis ihan hieno periaate, kaikilla oppilailla on oikeus tulla lähikouluunsa, jossa opetus sitten järjestetään oppilaan edellytysten mukaan. Pientä haastetta kehiin tuovat erityiset sairaudet, kuten diabetes, esimerkiksi.  Vaikka tulevaisuudessa opettajan toimenkuvaan kuuluu terveydenhuollonkin perusteet, ei sitä vielä ole otettu koulutuksessa huomioon. Onneksi on aina täydennyskoulutusta saatavilla. Se on tässä edessä.

Sitä ennen täytynee kirjata nuo tilastot ja raportit siihen malliin, etteivät byrokraatit pääse kettuilemaan tilastollisista puutteista. Hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että olen hoitanut tehtäväni oppilaitten kanssa mallikkaasti. Miettikääs, jos asia olisikin päinvastoin? Olisi hienot muistiot ja selvitykset jopa triplana aina puolivuosittain ja palaveeraisin aina mielelläni vaikka kuinka usein ja hartaasti? Ja sitten oppilaat olisivat toissijaisia ja minua ei kiinnostaisi oppilas, vaan se, kuinka hienon muistion minä tästä nyt kirjaan?

On siinäkin riskinsä, vai mitä?

PS. Ja niille henkilöille, jotka kuittaavat aina opettajien " valitukset" työstään sillä, että onhan teillä niin helvetisti lomaa: moni muukin opettaja minun lisäkseni olisi valmis luopumaan nykyisestä systeemistä ja siirtymään kokonaistyöaikaan, joka tarkoittaisi keskimäärin 38 viikkotunnin työviikkoja ja loput työstä olisi normaalisti korvattavaa ylityötä. Olisi oikea ruokatunti eikä vain vartin hetki, jolloin saat hotkia itse maksamasi sapuskan samalla kuin ohjaat ja opastat oppilaita syömään siististi. Olisi normi lomat, jotka eivät aiheuttaisi kateutta, koska osan niistä voisi nimetä vaikka " Pekkasiksi".
Mutta tiedättekös mitä, miksi Suomessa ei haluta tätä? Se tarkoittaisi sitä, että opettajien palkat nousisivat niin hemmetin korkealle, ettei valtiolla ole siihen varaa. Tällä hetkellä opettajat hoitavat saman duunin, ylityö-käsitettä ei ole vaikka istuisit palavereissa perseesi puhki ja kirjaat muistioita tai korjaat testejä viikonloppuisin. 

Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä onkin puitu lehdistössä viime aikoina. Sen enempää en otakaan kantaa, saatan pian olla käräjillä muuten.

Hirveä summa rahaa

Olin viime viikolla ex tempore koekuvauksissa pääkaupunkiseudulla. Tämä mainoskuvaus olisi tuottanut sivutuloveroprosentinkin jälkeen käteen useita tuhansia euroja. Kuvaus onnistui mielestäni hyvin ja jo paluumatkalla aloin visioida, mihin rahat sijoittaisin.

Maksaisin parit lainat loppuun, kävisin Ikeassa. Televisio, ainakin toinen järkäle, pitäisi vaihtaa taulumalliseen. Voi hitsi miten tarpeeseen se olisikin tullut, digiboksi nimittäin hajosi eilen. No onneksi tulee kevät, valoisina iltoina on muutakin hommaa kuin katsella telkkaria. Ylen areenalta voi onneksi katsoa joitain ohjelmia, tietsikka toimii sillä uusin sen ihan vasta, koska edellisen läppärin näyttö meni paskaksi jokunen viikko sitten.

Uusi nojatuoli ainakin, yläkertaankin uusi sohva. Pihakalusteet, niitähän meillä ei ole edes kunnollisia. Matkatilille olisi saanut mukavaa pesämunaa Kuuban reissua varten.

Siippakin odotti vastausta epätavallisen kiinnostuneena. Kai hänelläkin jotain osinkoja olisi, varaosakaupoille pitäisi päästä. Jotain mukavia uniikkikappaleita olisi tarjolla tori.fi osoitteessakin. No ehkä, kunhan minä olisin ensin hoitanut myös kauneuttani, laittanut kynnet, tukan ja ihon kuulaaksi.

Uusia vaatteitakin olisi voinut hankkia.

Luojalle kiitos siitä, etten tehnyt ihan turhapuroja, vaan odottelin kuitenkin vastausta koekuvauksista. En päässyt, joten hankinnat jäivät toistaiseksi tekemättä. Harmittaa kyllä , sillä aikaisemman kokemukseni mainoskuvauksista perusteella voin sanoa, että se oli hauskaa. Mieletön porukka duunissa ja lopputulos on 30 sekuntia kuvaruudussa. Tosin mainittakoon, että siitä aikaisemmasta pestistä ei jäänyt tilille plussaa kuin pari sataa euroa.

Rahareikiähän on, ruuan hinta on noussut ja bensaan menee luvattoman paljon. Velkojakin pitää maksella. Jos siippa harrastaa autojen purkamista ja kasaamista ja muu perhe haluaa matkustella, on  kaikesta muusta sitten tingittävä ja yritettävä keksiä uusia keinoja lyödä rahoiksi. Tiesitkö muuten, että tämän blogin lukeminen maksoi sinulle juuri 50 euroa?

( no vitsi vitsi:)