Matkaukuvaukset Thaimaasta ja Egyptistä

On ollut mukavaa kirjoitella reissukokemuksia ja olen huomannut, että niitä on jonkin verran luettukin. Olisipa kiva saada palautetta , mitä ajatuksia jutut ovat herättäneet ?Toivottavasti matkakuume ei ainakaan ole laantunut:)

Matkakuvaus Thaimaasta osa 8. Tiikerinluolatemppeli

Jo saapuessanne lentokentältä näette kyseisen temppelin näköalapaikalla istuskelevan kullatun Buddhan. Vuori on 600m korkea ja sinne päästäkseen täytyy kiivatä 1237 askelta erittäin jyrkkiä , betonisia portaita. Kaide siinä on, toki. Meillä nuoriso päätti jättäytyä kiipeämisestä ja jäädä suosiolla jäätelölle. Minä lähdin reippaana matkaan, mutta noin neljänsadan askelman paikkeilla alkoi hirvittää. Jalat täristen hivuttauduin alas. Liaaneissa roikkuvat apinat lisäsivät jännitysmomenttia, hitto jos sieltä joku hyppää niskaan...
 Satunnainen Matkailija kipusi kaikki askelmat, sillä ei halunnut jättää hyvin alkanutta matkaa kesken. Eikä tuntunut missään. Mahtavat maisemat, tietenkin.

Itse temppelialueella on useita Buddhapatsaita ja muita rakennuksia. Tiikerinluolatemppeli on kuulema saanut nimensä siitä, että siellä on joskus asunut tiikeri. Loogista? Kurkistimme Emman kanssa luolaan ja siellä oli vastassa  kolme pikimustaa nyrkinkokoista kissanpentua, joista yksi yritti sähistä meille.
Temppelissä oli munkkeja messuamassa.

Alueella on toisetkin portaat, jotka johtavat laaksoon. Laakso on metsän ympäröimä ja suljettu, siellä oli munkkien erittäin askeettisia mökkejä ja eräänlainen alttari. Luolissa oli myös kullattuja Buddhia . Laaksossa kasvoi valtavia, vanhoja puita ( elefantinjalkapuita?). Siellä oli vähän ihmisiä silloin, kun me kävelimme siellä, ja minulle tuli hieman seikkailijamainen olo...Kuopus ei antanut kuvata munkkeja enkä olisi oikein kehdannutkaan, kun en ollut varma tohdinko puhutella. Hemmetin hienon kuvan olisi varmaan saanut.

Temppelialueelle suositellaan korrektia , polvet ja olkapäät peittävää vaatetusta. Temppelissä tulee heittää kengät pois. Ei lienee liian vaativaa, silti siellä näki turisteja pikkuvaatteissaan.

Poislähtiessä meinasin käydä vessassa, alueella on isot vessat ja suihkut, sillä kiipeäminen kastuttaa vaatteet. Hajun ja muutaman muun asian, joista voisin mainita vaikkapa kärpäset ,jätin wc:ssä asioinnin väliin...

Herätimme taksikuskin nokosilta, kun oli paluumatkan aika.

Matkakuvaus Thaimaasta, osa 7. Retket

Ao Nangin pääkadun varrella on runsaasti matkatoimistoja ja myyntipisteitä, joista voi ostaa retkiä minne tahansa, jopa Bankokiin tai Phukettiin. Taksiasemien tai -tolppien vieressä on hinnastot, kuinka paljon maksaa kyyti esimerkiksi Krabi Towniin ( provinssin pääkaupunki ) , smaragdilähteille jne.Näissä hinnoissa on todellakin neuvotteluvaraa.

Neuvottelin tilataksia Krabi Towniin,ostoskeskuksiin ja Tiikerinluolatemppelille. Rouva esittelikin minulle hienoa, ilmastoitua ajoneuvoa ja sovimme, että tulemme paikalle klo 11.30. Koko päivän hinnaksi sovittiin 1600 bht, mutta en maksanut etukäteen. Tulimme sitten porukalla paikalle sovittuun aikaan, ja rouva alkaa vilkkaasti selittää, että Krabi Townissa sataa, emmehän me nyt sinne halua mennä, tunnin päästä siellä ei enää sada, voisimmeko tulla silloin?

Intän vaan hymyillen aina vaan leveämmin, että menemme vaikka ostoskeskuksiin, mutta haluamme lähteä nyt. Rouva soittaa ja taksinkuljettaja keskustelee kanssani. Puhunko englantia vai not? Enkö ymmärrä, että siellä sataa? Selitän, että ei haittaa, mennään vaan kaupoille. Tunnin kuluttua?

Meille ei käy, ja hymyillen poistumme taksiliikkeestä ( joka toimii myös pesulana ). Rouva pudistelee päätään, hölmöt turistit, eivät ymmärrä että " its leining in Klabi, nouu guud ..".

Otimme sitten kadunvarresta lennossa taksin satasen halvemmalla, 1500 bht eli noin 38 e. Tämä miellyttävä nuorimies kuljetti meidät ensin Krabi Towniin, jossa odotteli muutaman tunnin ajan meitä, kun shoppailimme ja kävimme syömässä. Krabi Townissa ei todellakaan satanut, mutta tajusin samantien , että kysehän oli thaimaalaiseen kulttuuriin liittyvästä ominaispiirteestä, eli kasvojen menetyksestä. Rouva oli buukannut autonsa päällekkäin, koska en ollut maksanut etukäteen. Sitä hän ei voinut myöntää, joten yritti siirtää lähtöä sateen varjolla. No, hän säilytti kasvonsa ja kävimme Krabi Townissa. Neidot ostivat edullisia kenkiä, minä tuulikellon kasvihuoneeseen. Päätimme jättää ostarit ja Tiikeritemppelin toiseen päivään.

Krabi Town jäi meille pintaraapaisuksi, siellä pitäisi kai hieman enemmän kuljeskella ja vain katsella. Istua alas ja ottaa yksi olut. Joen rannallakin oli mielenkiintoisen näköisiä laivaravintoloita, jotka ilmeisesti aukeavat myöhemmin iltapäivällä. Joka tapauksessa, taksiajelu oli meillyttävä kokemus ja todennäköisesti hintaa olisi voinut tinkiä alemmaksikin. Ao Nangista Krabi Towniin on n. 20 km suuntaansa ja lavataksilla pääsee n. 50 bht suuntaansa. Sekin kyyti jäi kokeilematta:(

Matkakuvaus Thaimaasta, retkikuvia

Norsusafarilta, Ao Phra Nangilta ( Railey ), pitkähäntävene, Pi Leh bay-laguuni, mamma ja pappa snorklaavat ja millaisia kaloja eniten näkivät:)

Matkakuvaus Thaimaasta, osa 6. Retkikokemuksia

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani voi lukea, olin suunnitellut retkiä jo etkäteen. Krabi on aivan ihanteellinen sijainniltaan sen suhteen, kiinnostavia kohteita löytyy läheltä ja kauempaakin. Aurinkomatkoilla oli erinomainen tarjonta, samoin Raya Diversillä. Nämä olivat hieman hinnakkaampia, ja päätimmekin kokeilla omatoimisesti ostettuja retkiä.

Heti toisena lomapäivänä keli oli pilvinen ja sateinen ja päätimme hoitaa norsusafarin alta pois. Viidakossa olisi muutenkin kosteaa. Tilasimme hotellista auton, joka vei meidät lähellä olevalle norsutilalle. Hotellin kautta tilattuna safari maksoi 800 bht/ aikuinen, kuljetuksineen. Kadulta olisi saanut retken tingittyyn hintaan, mutta hätäratkaisu mikä hätäratkaisu...Safari piti sisällään noin tunnin vaelluksen norsuilla ja vauvanorsushown, jossa 5-vuotias norsu soitti huuliharppua, laittoi hattua päähän ja asettui nukkumaan. Lisämaksusta norsuille sai syöttää banaaneja.

Ihan riittävä aika se tunti. Jännittävintä oli siihen koriin asettautuminen...valtava siritys kuului viidakossa, mutta mitään eläviä emme nähneet. Opas osoitti suurta hämähäkkiä, joka oli punonut seitin puiden välille. Hämis oli samassa paikassa tullessammekin, ja mietin vähän, tokko se siinä olikin ihan koko ajan...varsinkin, kun eräs tuttavani kertoi vuoden takaiselta Thaimaan matkaltaan, että " en olisi sitä hämähäkkiäkään nähnyt, jollei se opas olisi sitä näyttänyt".

Norsujen ohjastajilla oli kivaa, pojat kikattelivat ja vitsailivat neideillemme, kuka sai ojentaa kukkia kenellekin. Jotta oltiin samalla aaltopituudella, he kyllä selittivät, etteivät ajattele "liian pitkälle", kunhan vaan vitsailevat.No sehän sopi:) 

Jos kelit olisivat suosineet, olisimme varmaan tehneet muutaman saariretken lisää. Nyt osallistuimme kansainväliselle " Speed boat Tripille", joka vei meidät ensin Bamboo Islandille,jossa snorklattiin rannasta. Sieltä matka jatkui Maya Beachille ( joo joo, se Leonardon leffa kuvattiin siellä ) , Monkey Beachille, Viking Caven kautta Phi Leh Baylle ( kaunis laguuni ). Matkalle mahtui avomerisnorklausta ja lounas Phi Phi saarella . Yhteensä kolme snorklauspysähdystä, snorkkelit kuuluivat hintaan. Lounastarjoilu oli hyvä, kuului siis hintaan. Ruokailu sujui jouhevasti, ruokaa oli paljon ja varaa mistä valita. Veneessä oli hilpeä opas, joka antoi kuopukselle käteen merisiilin. Ja kamera tietysti oli repussa...minulle poika antoi leipää ja viittoi uimaan perässään, Sitten , kun olimme riittävän syvällä, murustimme leipää, ja näin houkuttelimme kaloja lähellemme. Onneksi vain pikkuisia kaloja.

Merenkäynti oli kovaa, istuimme veneen nokassa ja koimme tyrskyt tosi voimakkaasti. Kukaan ei ollut merisairas, jotkut indonesialaiset näyttivät oksentavan sisätilassa.  Vettäkin puotti, mutta olimme valmiiksi märkiä..

Retki päättyi, kun avolavabussi toi meidät hotelliin. Kokopäiväretki ruokineen ja juomineen, kuljetuksineen maksoi aikuiselta 1300 bht ( 33e ).

Näin jälkikäteen ajatellen jokin saarihyppely olisi paikallaan jo ensimmäisinä lomapäivinä, sitten näkisi, mille saarelle haluaa palata koko päiväksi. Meillä se saakutin sade sotki vähän suunnitelmia, joten teimme toisin. Koh Podalle menimme pitkähäntäveneellä, aivan ihana paikka vain 25 minuutin venematkan päässä. Menopaluu 400 bht ( 10e).

Railaylle pääsee nopeasti pitkähäntäveneellä, Ao Phra Nang on maineensa veroinen, mutta siellä oli valitettavan paljon muitakin sitä toteamassa. Sade yllätti meidät täälläkin, mutta kaunista oli silti.

Krabi Townin lähellä on ostoskeskuksia, joissa oli sekä merkkituotteita ( Outlet Village ) että tolkuton määrä krääsää ( Big C, Tesco lotus ). Taksi ajelutti meitä koko päivän, kävimme kaksi kertaa näillä retkillä. Kerron pian lisää, pysykää kanavalla:)

Matkakuvaus Thaimaasta, osa 5.

Pari kuvaa tähän väliin...Hotellistamme Ao Nang villa Resortista, norsusafarilta ja Koh Podan saarelta.

Matkakuvaus Thaimaasta, osa 4.

Matkavaivoista ja vähän muustakin

Kolmantena aamuna tuli kuopus ilmoittamaan, että oli oksentanut kolme kertaa yöllä. Sanoin sitten, että seurataan tilannetta, alkaako olo helpottamaan. Eihän se alkanut, ja kävelin muutaman sata metriä Dr. Somboonin klinikalle, jonka kanssa Aurinkomatkoilla on sopimus. Sieltä luvattiin lähettää kyyti hotellille hakemaan potilas lääkäriin.

Vastaanottovirkailijat/hoitajat osasivat joitakin sanoja jopa suomeksi. Itse tohtori Pruittipong  Khantiwhorapong oli vaikuttava, nopeasti englantia ja osin suomea puhuva mies, joka sanoi, että kyse ei ole turistiripulista ( kuvaavat kädenliikkeet alaselän puoleen) vaan ilmeisimmin ruokamyrkytyksestä. Turistiripuli tulee lähes kaikille matkustajille noin viikon kuluttua maassa oleskelusta. Ei ei ole vaarallista ja siihen ei liitykään oksentamista. No oikeassa hän oli tämänkin asian suhteen. Tulihan se ja onneksi menikin ohi nopeasti.

Kuopus laitettiin tippaan, sokeriliuosta, jotta olo paranee. Sitten hän sai antibioottikuurin ja pieniä valkoisia "not-to-oksenna"-lääkkeitä, mitä lieneekään. Neljän-viiden päivän kuluttua alkoi tytölle ruoka maistua normaalisti, jalkeilla hän oli toki aiemminkin, seuraavana päivänä jo.

Parantumisen jälkeen lähdimme retkelle Raileylle. Taisi olla meduusa, joka huomaamatta poltti tytön käteen nokkosenpolttamilta jäljiltä näyttävää ryhelöä. Kortisoni hieman lievensi kipua, eikä käteen jäänyt mitään jälkiä. Ei edes niistä kissanpuremista. Kuopuksen ja isän kun piti koko ajan touhuta kaikkien hotellissa asuvien kissojen kanssa. Onneksi oli jäykkäkouristusrokote .

Isompi neiti valitteli joku aamu huonoa oloaan, vilustumisoireita hotellin ilmastoinnista. Könsikäs poltti vatsansa, mikä oli selkeästi tiedossa. Sellainen kumpare ja ei mitään rasvaa....

Minä pysyin kunnossa koko reissun ajan, paljailla varpailla kävely vaan vaati aluksi opettelua, nivelrikko ja vaivaisenluu eivät ihan heti siihen tottuneet. Muutenkin ajattelin, että on kyllä syytä pitää huoli, ettei tämän enempää liho ja että pysyy jokseenkin hyväkuntoisena. Jaksaa matkustaa ja liikkua. ( vaikka kunto onkin huippuluokkaa, ei ketteryys ole...kyllä porukka repesi kun minä yritin kiivetä pitkähäntäveneisiin. Voi jestas sitä könyämistä..)

Halusin toki päivettyäkin, ja otin aurinkoa. Luin, että paikalliset ihmiset arvostavat vaaleaa ihonväriä, ja katsoinkin tarkkaan, etten ostanut valkaisevaa naamarasvaa. Purkissa ei todellakaan ollut mitään mainintaa asiasta. Erään aurinkoisen päivän jälkeen sivelin rasvaa naamalleni ja esikoinen parkaisi, että mitä sulle tapahtui, olet ihan valkoinen. No perhana. Rasvapurkki lensi roskikseen. Seuraavana päivänä yritin vielä ottaa vahinkoa takaisin ....