lauantai 29. syyskuuta 2012

Syksyisiä mietteitä

Kahden viikon flunssa on vienyt terää kaikesta, saanut hartiat ja niskan ihan jumiin ja vireen alakanttiin. Tänään jaksoin kuitenkin jo tuusailla pihalla, joten eiköhän se tästä. Vuoden turhakkeet eli rakennekynnet kestivät kitkemisen ja sipulien istutuksen, tämä naputtaminen vaan ärsyttää, kun kynnet napsaavat näppäimiin. Sama juttu pianonsoitossa, mistä perhe lienee kiitollinen.

Olo ei ole ollut niin energinen kuin normaalisti, viime vuonna tähän aikaan oli myssyjä , sukkia ja lapasia neulottuna jo monta paria. Nyt ei vaan ole napannut, aika tuntuu menevän johonkin muuhun. Mihin sitten? No kirjoja on tullut luettua muutamia, parina iltana televisiota katsottua...

En lähtenyt enää kunnallisvaaliehdokkaaksi. Paikallinen politiikka on tasan niin naurettavaa, että en enää viitsi. Harmi, että kaikki "minä olen paras ja kovaäänisin-pellet" eivät ymmärtäneet tehdä samoin. Ensi vuonna on siis monta iltaa kuukaudessa aikaa tehdä jotain muuta kuin kokoustaa.

Syksyisen alakulon voi selättää takkatulella, kynttilänvalolla. Puhtailla lakanoilla, joiden alle ryömiä hyvissä ajoin ja napostella vaikka suklaata, samalla kun katsoo siipan kanssa romanttista elokuvaa, jonka pääosassa on Richard Gere. No, totuuden nimessä aloitimme eilen uusintakierroksen Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa, nääs löysin boxin halvalla, mutta on sekin ihan ok.

Komisario Beckitkin käyvät, eikä vähiten Gunvaldin takia:)

Kun syksyinen sade rummuttaa peltikattoa ja tuuli ulisee, tumma alakulo ryömii nurkista ja peilistä tuijottavat väsyneet kasvot, on piristävää katsella valokuvia menneistä matkoista ja unelmoida siitä, että sellainen on vielä tulossa. Pian minä kävelen arpaisillani puuterihiekassa ja imen aurinkoa joka solullani!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Liikun ja laihdun? Sykemittarin synkät puolet...

Tunnustan. Olen huijannut itseäni jo vuosia sillä, että muka liikun niin paljon, että voin syödä ja juoda miten paljon vaan. Tässä jokin aika sitten oli lehdissä tutkimustuloksia siitä, että liikunta ehkäisee rintasyöpää. Jo 10-19 tunnin viikottaisella liikunnalla oli positiivinen vaikutus rintasyöpäriskiin.

No perkele, että ihan  10-19 tuntia. Viikossa. Meikäläisen enkka on 8 tuntia, normaalisti liikun aktiivikuntoilua siis 4-7 tuntia viikossa. Ja tähän lukemaan EI lasketa muuta kuin todellinen kuntoilu, ei siis ruohonleikkaamista tai imurointia.Työmatkapyöräilyn keksittyäni olen kuvitellut, että kroppani piukkenee kuukausi kuukaudelta nuoruusajan mittoihin. Pari kertaa viikossa 16 km ja kerran viikossa koko matka, 44 km. Tähän lisäksi kympin juoksulenkki tiistaisin ja kuntokeskuksessa zumbaa, pumppia tai combatia.

Strategiset mittani verrattuna  kahdenkymmenevuoden taakse ovat noin 20 kg plussaa, pituus kuitenkin pysynyt samana. Ympärysmittoihin on tullut 6 cm kauttaaltaan, vyötärölle kyllä enemmän. Eikä muuten lantion leveyteen auta pyöräily, lienee synnytysten mukanaan tuoma etu?

( No, synnytykset ja raskaudet eivät ole todellinen syy vartalon muuttumiseen, nykytrendin mukaan kaikki on kiinni tahdonvoimasta. Sitä minä vaan en ymmärrä, että miksi pituuskasvuun ei suhtauduta samalla tavalla? Geenien vaikutus hyväksytään kyllä pituuskasvussa, mutta ei leveyssuunnassa.)

Siitä sykemittarista. Reilun tunnin juoksulenkillä palaa about 700 kcal. Tunti ja vartti pyöräilyä ( maasto on tosiaan isoja mäkiä sekä ylös että alaspäin että loivia nousuja, ei mitään tasamaastoa ) poltti vaivaiset 400 kcal!!Elikkä perjantain kokopitkä 44 km pyörälenkki, jonka jälkeen olin ihan poikki ja onnellinen siitä, että voin istua kasvihuoneessa loppuillan ja lipittää viiniä- aijai! Kaksi ja puoli tuntia pyöräilyä kulutti siis vaivaiset 800 kcal. Just viinipullollisen muttei enempää.

Viikonloppuisin olen yleensä vaan rentoutunut, lueskellut ja keskittynyt kotoiluun. Hyvän ruuan, suklaan ja valkoviinin kera. Nyt ei kyllä auta enää teeskennellä, vaan jättää nuo herkut pois.  Katsotaan, mitä tapahtuu.

Luultavasti olen ihan helevetin kiukkuinen koko ajan.