Kaikenlaista vääntöä

Juu, se ei lopu vaan etsii koko ajan uusia uomiaan. Puhutaan sitten vedentulosta taivaalta tai murrosikäisen neidon keksimistä rajanvetokiistoista. Poikakaveriasiat, päihteet, kotiintuloajat on taisteltu, ei tosin lopullisesti, olettaisin. Nyt uusimpia hittejä tällä saralla ovat kaikenlaiset omaan vartaloon liittyvät reijittämiset, lävistykset, venytykset yms . Tatuointia ehdotin eilisen väännön lomassa, mitä jos tatuoisit otsaasi lauseen " olen ääliö." Näin rakentavasti meillä aikuinenkin osaa keskustella.

Korvarei'än venyttäminen on jostain syystä in. Pikkuhiljaa renkaan kokoa lisäämällä korvalehden keskelle saadaan venytettyä peukalonmentävä aukko. 8-10 mm kokoinen aukko voi palautua tai sitten ei. Jos joskus aikuisena ei sattuisi enää lepattavista korvalehdistään ja siitä tuulenmentävästä aukosta tykkäämäänkään, olisi umpeenkurominen toteutettava ompelemalla. Ja arvethan siitä jää.

Ihan älytöntä touhua. Tai jänteitten lävistäminen, helvetti kun sen kielikorun sai ylipuhuttua niin nyt pitäisi reijittää muita liikkuvia osia suussa.

Yäk. Kielsin kaikki. Valokuvaan laitan kuitenkin ehdotuksen, jos neidon jotain pitäisi venyttää. Eikö olekin kaunista?

Paluu normaaliin juhlien jälkeen

Eli kyse ei ole vielä arkeen paluusta, sillä olen lomalla. Epävakainen sää pitää kyllä lomatunnelman kaukana, samoin säännölliset taksivelvollisuudet. No, eipähän tarvitse töissä käydä. Pieni se on sekin lohtu.
Tosiaan, puunasin kodin kohtuullisen perusteellisesti ennen rippijuhlia, komeroita lukuunottamatta. Taidan olla jonkin sortin komerofriikki, sillä olen kirjoittanut useammankin kerran komeroista blogiin.
Mutta. Jos on puoliso, jolla on ns. likaiset harrastukset ( maata ravassa , kieriskellä öljyssä ja niin poispäin), kämpän puhtaanapito asettaa omat haasteensa. Haisevia ja likaisia tahmavaatteita kun ei voi säilyttää sisätiloissa. ( Joskus olen todella pohtinut, MITÄ tarkoittaa sana sisäsiisti...)
Miehellä on oma vaatekaappinsa työvaatteille. Siis niille ansiotyövaatteille. Komerossa on tällä hetkellä appiukon vanha radio c-kasettipesineen, siitä voi kyllä saada toimivan. Kuulema. Meillä onkin vielä vanhoja c-kasetteja, sillä siippa ei antanut heittää niitä roskiin.
Sitten komerosta löytyy läjäpäin minun vanhoja vaatteita, jotka on tarkoitettu tuunaamoon räteiksi. Maalipöniköitä. Tyhjiä olutsalkkuja.Työvaatteet eivät siis mahdu sinne ja niitä säilytetäänkin aulan rappusten tolpassa. ( Vaikka olen usein kiinnittänyt tolppaan keltaisen post-it tarralapun, jossa lukee että " Tämä ei ole naulakko. " )
Ne autonrassauskamppeet on tällä hetkellä siroiteltu kuistin rappusille. On useampia kenkäpareja, housuja, hanskoja..kaikki valmiina vastaanottamaan kotiin tulijoita.
On vain ajan kysymys, milloin ovenpieliin ilmestyy taas mustia sormenjälkiä. 

Pihakin on taas normaalissa kuosissa. On rengaspinoja ja autot levällään tontilla. Tavernaan on jostain ilmestynyt  sirkkeli ja jokin iso puskuri tai mikä lienee nojailee tyytyväisenä kukkalaatikkoon.

No, vesisade pitää huolen siitä, ettei tavernaankaan ole tunkua.Näillä mennään:)

Haluan merta edemmäs kalaan...

Vaikka en edes pidä kalasta. Siis noin lautasella. Vedenalaista elämää rakastan, se on siis aivan oma maailmansa. Valitettavasti meidän kotoinen Suojärvemme on lähes yhtä synkkä kuin Mustameri, paratiisikaloja ei sieltä pysty bongaamaan.Laitan muutaman kuvan kuitenkin,kaunista se on meilläkin vaikka tuo hemmetin sade jaksaa yllättää välittömästi sen jäkeen, kun olet ripustanut pyykit ulos kuivumaan.

Ihanaa kesänjatkoa, minulle se kunnon kesä koittaa viimeistään joulukuussa!! Jes!

Juhlahumua

Rakkaan esikoisen rippijuhlista on kulunut nyt viikko. Rippijuhlien varjolla minäkin sain potkua tekemisiini, tavallisia kesälomahommia kuten kitkemistä, maton-ja ikkunanpesua siivitti ajatus, että juhlissa kaiken on oltava tiptop. Tärkein asia, eli tarjoilupuoli, hoitui toki ulkoistetusti. On aivan upeaa, että yhden ihmisen ei tarvitse osata kaikkea: voidaan ostaa voileipäkakut ja täytekakut sellaiselta ihmiseltä, joka niitä osaa tehdä. Viinapannuakaan ei tarvinnut laittaa pöhisemään, skumpat ja mehut sai kaupasta.
Sen verran taivuin, että leivoin pari kuivakakkua. Puoliso on sitten urakoinut niiden kanssa viime viikolla, kohtapuoleen on molemmat syöty.
Eihän toki kukaan nurkkia tarkastellut, tai ikkunoita- puhumattakaan siitä, että olisi komeroihin kurkistanut ( ei edes se Iisalmen täti, hehhehhehhe). Mutta kuten sanoin, juhla oli mainiona tavoitteena, siisteyden suhteen. Ja edelleen on siistiä. Paitsi ne komerot, mutta paskat niistä. 
Mitä tulee itse juhlakaluun, mikä on mielestäni kohtalaisen typerä nimi juhlinnan kohteena olevalle viehättävälle neidolle, piti valmistautumista aavistuksen verran rajoittaa. Siis toki maksoin mekon ja kengät, ( ihana mekko, itselläni ei ole koskaan ollut mitään noin kallista, mutta hukkaan se olisi mennytkin), geelikynnet ja hiusvärin. Meikin ja kampauksen kohdalla jarrutin, ja neito hoiti ne sitten itsenäisesti ystäviensä avulla.
Maltan tuskin odottaa seuraavia juhlia!
Ei mutta oikeasti. Oli ihanaa, että sukulaiset ja ystävät tulivat käymään, isoset ja seurakunnan aikuiset. Mielestäni juhlan tärkein sanoma- olemme kokoontuneet yhteen koska välitämme toisistamme- toteutui.
Kiitos kaikille:)