perjantai 20. huhtikuuta 2012

Talon suunnittelussa otettava huomioon...

..että lapset kasvavat.

Minä olin nuorena sitä mieltä, että kun minä saan joskus lapsia, hankin niin ison talon, että nuoriso saa valloittaa yläkerran kokonaan. Että siellä olisi isot oleskelutilat nuorille, jotka saisivat viettää siellä aikaansa porukalla.

Säästösyistä ilmeisesti emme toteuttaneetkaan tätä visiota remonttimme yhteydessä ja se harmittaa nyt, sillä se olisi ollut fiksua. Olisi pitänyt rakentaa taloon yksi kerros lisää. Tosin moka on vielä korjattavissa, jos saan herrahenkilön innostumaan autotallin rakentamisesta, sen yhteyteen voisi rakentaa sopivan "klubitilan", jossa voisi saunoa ja hengailla joko aikuisten kesken tai nuoriso keskenään.

Tänä perjantaina meillä on kolme yökyläläistä ja tytöillähän riittää energiaa. On aivan mahtavaa, että näitä yökyläläisiä on, nytkin pelaavat jotain tietokilpailua. Aiemmin tekivät jotain perunajauhokokeiluja ( keittiön lattia on paikka paikoin aika tahmea ), sitten hoitivat ruuanvalmistuksen tekemällä jokseenkin eksoottista jauheliha-makaronimössöä . Curry tuoksui pihalle asti. Kohta kotiutuu esikoinen, ja itäsiivestä alkanee kuulua infernaalinen hevimetalli.

No, me laitetaan siipan kanssa sauna päälle ja otetaan riittävän monta olutta, että pystytään nukkumaan:) Meidän makkari on nääs samassa kerroksessa kuin neitojen ( tässä se mega suunnitteluvirhe:)

Aamupalan laitan toki neidoille, ihan viiden tähden hotellin tyyliin. Tai ainakin neljän.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tahtoo oman piirongin!

Olen jokunen vuosi sitten kirjoittanut omasta huoneesta. En ymmärrä, miksi rakentamisvaiheessa ei huomioida sitä asiaa, että jokaisella perheenjäsenellä voisi olla oma huone.
Koska minulla ei sitä ole talviaikaan ( kesällä on kasvihuone, se on melkein sama), keksin tässä viime viikolla että minäpä haluan oman klaffipiirongin!
Sellaisen kun mummulla oli, tummaa puuta ja simppeli malli, ei mitään koukeroita. Ei myöskään Ikeaa, sillä sen piirongin paikka tulee olemaan olohuoneessa, muualla ei ole tilaa.

Mitä minä piirongilla? Läppäri pysyy kannen alla piilossa, kannen voi avata kun pitää kirjoitella. Pikkuisissa laatikoissa ovat minun omat sievät lyijykynäni ja muut tärkeät tavarani järjestyksessä.
Vetolaatikoissa säilytän korujani ja papereitani.
Jos minulla ei riitä laitettavaa kaikkiin vetolaatikoihin, ne pysyvät tyhjinä.
Nimittäin YHTÄÄN ainoata työkalua tai jonkin koneen osaa tai mutteria tms ei tule lähellekään minun piironkiani.
Miksi? No minäpä kerron. Meillä on eteisessä lipasto, aulassa senkki, keittiössä vanha kaappi ja työhuoneessa kirjoituspöytä.
Lipaston ja senkin kaapit ovat pullollaan jotain maskuliinista roinaa. Työhuoneen kirjoituspöydän laatikot täynnä tietoteknisiä osia. Keittiön astiakaapin alaosa on askartelujuttuja, mutta pikkulaatikoista löytyy nippelia ja nappelia aina passeista rullamittaan.
Ja kaverilla on käytössään myös piharakennus.

Kai minä sen piirongin ansaitsen?