Unelmia!!

Miten pidetään juna liikkeella vuorokaudesta toiseen? Miten selvitään työelämän jatkuvasti kovenevista vaatimuksista? Miten kerätä voimia imurointiin ja pyykkäämiseen, sillä tiedäthän, pyykki ei pesemällä lopu. Miten kestää iän tuomat haasteet ja median ylläpitämät ristiriidat? Siis, Jennifer Aniston on BIOLOGISELTA iältään mun ikäinen, mutta ...( joo-o. Jos mä treenaisin, voisin näyttää paremmalta, onhan Julia Robertsillakin ainakin kolme lasta.)

Meiltä on viety kaikki keinot puolustautua, onhan se ja sekin niin timmissä kunnossa vaikka sillä on viisi lasta ja niin pois päin. Geenit eivät ole mikään syy, sillä vaikka ihmisen pituuskasvu hyväksytään osana geneettistä perimää, leveyskasvu mielletään vain luonteen heikkoudeksi. Muodotkin koostuvat pääasiassa läskistä. Hyi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että yhdessä perheessä pitäisi olla kaksi äitiä. Tässä en nyt ota kantaa presidentinvaaliin tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen. Suomalainen yhteiskunta on siitä harvinaislaatuinen, että täällä äidit käyvät täysillä töissä ja hoitavat edelleen suurimman osan kotitöistä, yrittäen siinä sivussa huolehtia omasta terveydestään ja kauneudestaan. Kaksi äitiä jakaisi taakan tasaisemmin, kuten entisaikaan: Mies kävi ansiotyössä, rouva edusti ja emäntä huolehti kotityöt. Mies viihdytti itseään liikematkoilla:)

Palataan kuitenkin otsikkoon. Unelmia tulee olla. Meikäläisellä ne ovat kohtuullisen arkisia: haluaisin maata valkoisella hiekalla ja kuunnella valtameren maininkien jylinää, haluaisin kaivaa varpaillani hiekkaa ja saada meren aalloilta simpukan..haluaisin levätä silkkisillä lakanoilla ja tuntea viileä tuulen hyväilyn ( no vois se olla joku muukin).

Matka on varattu. Saavuttaakseni unelman, jonka tietenkin haluan jakaa perheeni kanssa, täytyy minun tehdä ankarasti töitä, raivata komeroista kirpputorikamaa ja hankkia ylitöitäkin.

Mutta on se sitten sen arvoista:)

Naamakirjasta

Useat muutkin ovat analysoineet facebook-profiileja ja niiden päivityksiä. Minä voin pohtia asiaa vain oman profiilini sekä kohtuullisen kapean kaveripiirin ( 97 )päivitysten pohjalta. Esikoisen ( kavereita yli 300, joo tottakai mä ainakin tiedän ne kaikki tai kaveri tietää että se on sen yhen serkku ) tilapäivityksethän ovat pääosin minulta suojattu, mutta välillä aina pääsen kurkistamaan tiloja. Analysoimaan ei minusta ole. ( Joo, V**** hajosin, :DDD, reps reps...XD.. ei viddu mage osda es ..)

Noo, olen huomannut että meitä on monenlaisia facebookpäivittäjiä. Itse olen iloinen, että profiilin kautta voi olla yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin ja saada näin helposti tietoonsa, mitä heille kuuluu. Tosin vanhanajan kirjeet ja kortit olisivat parempia, samoin puhelut, mutta nykyään on niin perhanan kiire, ettei ehdi edes soitella kenellekään.

Minä päivitän tilaani ( joo, nuoremmat lukijat, naurakaa vaan, en tiedä oikeita termejä mutta erään esikoisen kaverin sanojen mukaan " ..ttu sun äitis on sentään facessa mutta mun äiti ei osaa edes maksaa laskuja netissä, mä teen sen "- otin vastaan lähes kohteliaisuutena ) lähinnä kehuskellen urheilusaavutuksillani. Jos joku oppilas on lohkaissut jonkin hauskan kommentin, saatan laittaa hyvää mieltä jakoon. Profiilini on siisti, en päivitä sitä siis rehellisesti.

Joku päivittää profiiliaan tuoden julki yhteiskunnallista huolta, tai poliittista kantaansa. Monet päivittävät tilaansa arkisilla asioilla, se on juuri mukavaa, minun mielestäni. Joskus minua jurppivat miehet, jotka päivittävät statustaan kehuskellen saavutuksillaan keittiössä: tein juuri pizzaa perheelle ja pari tiikerikakkua. No, ei siinä mitään, mutta ketuttaa ne naiset, jotka sitten tykkäävät tästä tilasta ja vielä hehkuttavat päälle.

Hyvää alkanutta vuotta!

Saimme joulupukilta lahjaksi Nikonin järjestelmäkameran. Olen harjoitellut kuvaamista, sen takia tämä kirjoittaminen on jäänyt. Parannusta siihen on luvassa tänä iltana, ennen Putousta.
Illan teemat ovat: naamakirja, unelmat ja valokuvaamisen kommervinkit elikkä miksi palasin taas kirjoittamaan:)