Matkakuvaus Egyptistä, osa 6. Retket: :Luxor

Luxorin retki oli päiväretki, ja matkalle lähdettiin 5.30. Hotellilta sai aamupalapaketin ( sämpylä, pullia, hedelmä ja pillimehu) mukaan. Eväitä kehoitettiin hankkimaan etukäteen ja se olikin haasteellisin juttu koko retkessä. Ei ollut eurooppalaisia supermarketteja, joista hakea evästarpeet. Oli vaan sellaisia supermarketteja, joissa keksipaketit, suolakeksit tai muut eväiksi soveltuvat tuotteet olivat sikakalliita. Hurghadan hotellialueelta emme löytäneet yhtään markettia, jossa olisi myyty esim. tuoretta leipää. Mahdollisesti meidän moka, olemme törppöjä emmekä löytäneet kauppoja, mutta eväitä tarvitaan. Meillä loppui aina kesken. Bussissa myytiin vettä hintaan litra/ euro.

Me kävimme monilla retkillä ja reissuilla ja koimme hyvien eväiden metsästyksen hankalaksi. Maksoimme mielestäni liikaa joka keksipaketista. Loppulomasta ymmärsimme ottaa hedelmän matkaan aamupalalta, mutta koska olemme suomalaisia, emme nyysineet muuta.

Luxorin retki oli suunniteltu siten, että mennessä vähän torkutaan, sitten pysähdytään ja tehdään edullisia kauppoja ( hah hah ironiaa, huom. pari huivia tuli ostettua...). Pysähdyspaikkoja oli tosin useampia, kun bussiseurueen paperit haluttiin tarkastaa. Maisemat linja-autosta olivat mielenkiintoisia; tavallisten egyptiläisten elämää oli kiinnostavaa katsella, varsinkin maalaiselämää Niilin kanavien varrella. Paikka paikoin kanavat olivat täynnä lilluvia roskia, näin jopa kuolleen naudanruhon kelluvan vedessä.

Karnakin temppelialue pylväineen ja obeliskeineen oli huikean hieno ja oppaan tarinat ja tiedot kiehtovia. Alueella oli kova tungos. Karnakin temppelistä siirryimme Niilin yli toiselle rannalle, jossa sijaitsi Kuninkaitten laakso ja faarao Hatsepshutin temppeli. Hauta-alueella ei saanut kuvata laisinkaan, ja siellä meinasi aavistuksen verran hermo kiristyä kauppiaitten suhteen. Olivat hyvin päällekäyviä eivätkä meinanneet millään lopettaa kauppaamista. Tällä kertaa En ostanut mitään, paitsi kalliita suklaakeksejä ja sipsejä paluumatkaa varten.

Tutakhamonin haudassa oli hänen muumionsa esillä, ja hölmö kun olin, otin ilolla vastaan "haudanvartijan" tarjoaman taskulampun, jonka avulla näki paremmin muumion yksityiskohdat.
Niinpä niin, eihän se sitten ilmaista ollutkaan. Taskussa oli repaleinen punnan seteli, jota kaveri ei sitten huolinutkaan, ja hymyillen elehti, että asia oli ok.
Toisessa haudassa vartija näytti maksusta laskevan ihmisiä kivisen sarkofagin alle kuvattavaksi. Samaisessa haudassa oli myös rautaportin takana luolia. Teinimme tulivat hautaan juuri, kun me olimme poistumassa, olimme näet sopineet, että he saavat valita itse missä kolmessa haudassa käyvät, nähdään sitten kun on poislähdön aika..

Odotellaan ja odotellaan, mies etsii haudoista muttei pääse enää sisään. Aurinko alkaa laskea, ja opas soittaa sitten bussiin. Onkohan siellä kadonneita neitoja? Maalaan mielessäni kuvan siitä, kuinka haudanvartija on houkutellut tytöt rautaisen portin taakse , huumannut heidät ja tällä hetkellä he ovat jo kamelin selässä matkalla haaremiin.
Autossahan tytöt. Mies ei malttanut odottaa pikkujunaa, joka olisi vienyt meidät Kuninkaitten laaksosta bussipysäkille. Askellus oli aika rivakka.
Neidot eivät olleet kuulleet, että opasta piti odottaa ja kokoontua yhdessä, ennenkuin mentiin bussiin. Tai kuunnelleet. Isän nuhtelun kuulivat ja niin kuuli moni muukin. Että Egypti ei ole tosiaankaan nuorten paras paikka kokeilla itsenäistä liikkumista ja ylipäätään itsenäistä päätöksentekoa.
Loppumatkaan kului tautisesti aikaa ja perillä hotellissa oltiin noin puoli yksitoista. Hurghadassa oli tämän päivän aikana satanut rankasti, mutta Luxorissa oli aurinkoinen keli. Ihanaa oli käydä nukkumaan Ahmedin sijaamiin puhtaisiin lakanoihin.

Mikä on naisellista?

Tämä kirjoitus on lievä mielenosoitus ja naisellinen kosto miehelle sellaisessa asiassa kuin, että onko piereskely naisellista ja siitä vielä alakohtana a) onko saunassa piereskely sallittua ja b) onko piereskely miehekästä.
Vuosia vuosia sitten jo isäni opetti, ettei saunassa saanut päästellä. Sauna oli lähes " pyhä paikka", ja varsinkin saunassa piereskely oli rumaa. Kerran ihan vahingossa taisin sellaisen tuhmuuden tehdä nykyisessä avioliitossani ja puolison tyrmistys oli valtava. Paheksuttavaa, todellakin.

No, en tiedä mille asteelle olemme jo taantuneet tässä inhorealismissamme, jota avioliitoksikin kutsutaan, kun toissapäivänä siippa päästeli lauteilla ihan estoitta. Närkästyin siinä, aiheellisestikin, ja vetosin hänen tyrmistykseensä silloin muinoin, kun minä erehdyin pikkuisen päästämään.
Mies ei häkeltynyt, eipä tietenkään, vaan totesi että no onko se piereskely sun mielestä sitten niin naisellista? Jos sun mielestä naisen kuuluu piereskellä ja vielä saunassa niin siitä vaan. Että hänen mielestään se ei ole naisellista.
( mietin siinä että mites sitten jatkais tätä keskustelua). No onko se sitten miehekästä, tuollainen?
No kyllä se miehelle sopii paremmin kuin naiselle.
Sen pidemmälle ei tässä keskustelussa päästy.

Tässä samana päivänä tuli eteen että olisi pitänyt oikeasti nostaa sohvaa ja naisellisuuteni esti sen, sillä sohva oli liian painava. Mietin sitten siinä itsekseni, että onko naisellista kolata naama punaisena lumia tai kantaa halkoja, lapioida multaa ? Mikä se on naisellista, vastaatko oi mieheni?
Hän teki vain liikesarjan käsillään, kaaren, joka oli leveä ylhäältä, kapea keskeltä ja leveni taas alaspäin.

Luomua sen olla pitää

Tässä matkakertomusten välissä on pakko kiinnittää huomio erääseen hyvin tärkeään asiaan. Se on kauneudenhoito.
Asiasta on toki kirjoitettu satasivuisia oppaita jne, mutta minä isken suoraan valveutuneen nykynuoren edulliseen tapaan pitää iho hehkeänä ja pehmeänä.

Hunajaa. Jostain alan nuortenlehdestä tieto lienee periytynyt, sillä ei ainakaan äidiltä tyttärille. ( En halua edes miettiä, ainakaan juuri nyt, että onko meillä perheessä jotain perimätietoa tai edes JOTAIN mikä periytyisi äidiltä tyttärille. Eivät vaatteet ainakaan, ja korutkin ovat niin mummomaisia). Mutta hunajaa pyydettiin ostamaan ja se tapahtui. Jotain sokeri-hunajaseoksia neito sitten sekoitteli ja käytti niitä varmaan muuallekin kuin saunan ja pesuhuoneen oviin ja lauteisiin. Hyvää ainetta.

Kuopus innostui kokeilemaan luomua omaan , kuivuneeseen ihoonsa loman jälkeen. Huom. ihan oma-aloitteisesti. Keittiössä oli hieman jämiä kosmeettisten aineiden sekoittelusta ja tytär kertoi vilpittömästi tehneensä banaani-hunaja-sekoitusta kuiviin käsiinsä.
" Se oli tosi hyvää, laitoin sitä käteen kun se oli niin kuiva"
Tauko.
" hihi hih se oli NIIN hyvää että sitten mä söin ne loput! "

Matkakuvaus Hurghadasta, osa 5.

Juttua riittää. Tämä osa on sellaista yleistä jaarittelua, viimeisimmäksi säästän kuvauksen nähtävyyksistä, jotka olivat perimmäinen syy matkakohteen valintaan. Hyvä syy, vallan erinomainen eikä yhtään harmita.

Me olemme kehittyneet perhelomailijoina ja huomanneet muutaman reissun jälkeen, että hyvä hotelli on kaiken a ja o, kun lasten taikka nuorten kanssa reissataan. Aikaisemmin meillä on ollut huoneistohotelli ja siinä on plussansa. On jääkaappi, johon voi ladata marketeista ostamaansa olutta, mehua ja aamupalatarpeet. Onneksi Egyptissä meillä oli hotelli, jossa oli aamupala, sillä marketteja, joista olisi saanut edullista mehua, olutta tai tuoretta leipää, ei ollut lähellä. En tiedä tosin, olisiko ollut kaukanakaan. Portugalissa oli Lidl, josta sai kaiken tosi vaivattomasti.( Siis tavallaan, kotimaassa meikä menee kauppaan autolla, Albufeirassa reppu selässä kävellen kilometrin suuntaansa ja muovipussit hiersivät kulumia kämmeniin:)

All inclusive olisi ollut järkevä valinta, silloin nuorison ruokkiminen olisi tapahtunut helposti . Marketteja emme löytäneet ja ruokapaikat lähistöllä, siis lasten kävelymatkan etäisyydellä, rajoittuivat kahteen. Sakkalassa olisi kuulemma ollut enemmin edullisia ruokapaikkoja, mutta kuten lukija ymmärtää aikaisemman perusteella, välttelimme taksiajeluita. Niinpä , ruokailtuamme ensimmäisen viikon hotellin ravintoloissa kalliilla hinnalla, ruokalimme loppuviikon vuorotellen pizzeriassa ja vuoroin ruokaravintolassa, jossa sai myös pihviä. Pizzat ja juomat ja alkupalat ja jälkiruuat sai viisihenkinen seurueemme noin sadalla 50 punnalla, elikkäs euroissa noin 20e.

Mieskin oli perehtynyt matkanjärjestäjän kohdeoppaaseen ( jonka saa nykyään tulostaa omakustanteisesti netistä) ja halusi maistaa kyyhkystä, joka oppaan mukaan oli paikallinen erikoisuus ja herkku. Valitettavasti jäi tämä kokematta, kuten muutkin kulinaristiset nautinnot. Kyyhkystä ei löytynyt yhdeltäkään listalta. Pizza oli hyvää, ei valittamista. Retkillä ruokailimme paikallisissa ravintoloissa paikalliseen tyyliin ja täytyy sanoa, ettei mikään ruokalaji koetellut makuhermoja ainakaan siihen suuntaan, että olisin pyytänyt lisää.
Arabialaisen keittiön asiantuntijat ja ihailijat voivat nyt pudistella päätään ja murahdella, mutta näin se vain meidän kohdalla oli. Vertailun vuoksi täytyy sanoa, että kävin jyväskyläläisessä ravintolassa ja söin vajaan kolmenkympin naudanlihaannoksen ja ihan tajuttoman hyvää oli. Hurghadassa meitä ruokaili viisi kahteenkymppiin, joten älkääpä tulkitko tätä valitukseksi:)

Joka tapauksessa ruoka ja juoma ovat sellaisia perusasioita, että niiden tulee olla kunnossa reissussa kun reissussa. Aikuisen tulee ottaa vastuu myös teini-ikäisten ruokailusta, mikä aluksi tarkoittaa sitä että en mä mitään aamupalaa mutta aamupalalle vaan. Ja hedelmä sieltä mukaan evääksi. Ei mulla puolilta päivin nälkä ole, mutta pakkojuottoa ainakin vettä ja ehkä jokin mehu.
Iltapäivällä iskee kauhea angsti ja suosittelen pakkosyötöllä sandwichia vähintään ( jos olisikin se huoneistohotelli niin edullista sämpylää ja jogurttia! ) Sipsien ( Egyptissä älyttömän kallista, ainakin meille!!) avulla siten siihen asti, että saa iltaruokaa. Paikasta riippuen jopa jo viiden aikaan, mutta hotellin ravintolat aukesivat vasta klo 19.30.

Struktuurit ja rutiinit sekä niiden noudattaminen lomallakin takaavat tyytyväisen ja tasaisen verensokerin omaavan lomailijan!

Sanoo erityisopettaja.

Matkakuvaus Hurghadasta osa 4, jokaiselle jotakin?

Kaksi viikkoa on pitkä aika viettää perheen kesken. Aikaisemmista lomamatkoista oppineina varasimme tälle lomalle hulppean hotellin. Hilton oli neljän tähden hotelli ja mielestäni ansaitsi ne tähtensä. Viidennen menetti, koska oli kohtuullisen kalliit hinnat ravintoloissa. Päätavoitteemme oli, että nuoriso viihtyisi altaalla jos ei haluaisi tallailla hotellin ulkopuolella.

Koska jännittävä taksiajelumme ajoittui ensimmäiseen varsinaiseen lomailtaan, oli haluttomuus uusiin ajeluihin varmistettu. Toki pakotimme vielä muutaman kerran taksiin, mutta paikallinen uusi ostoskeskus ei sykähdyttänyt. Ja olihan se rasittavaa tingata kotimatka, kolminkertainen pyyntihän siinä oli menoon verrattuna.

Mutta kuitenkin. Kuopus nautti uima-altaasta, hotellin ranta oli liian tiukkaan buukattu. Altaassa leikittiin piimää ja pallohippaa. Parasta oli kuitenkin Oscar, jolla sai ratsastaa kahdesti. Ensimmäisen kerran sadalla punnalla tosi pitkään, niin pitkään että minä jo lähdin etsimään. Toisen kerran vähän lyhyemmin mutta puoleen hintaan. Kyse on siis kamelista.
Ostaminen kävi neidin hermoille, kaikki ihanat koristenorsut ja jääkaappimagneetit osoittautuivat niin kalliiksi, ettei isä antanut ostaa. Isä kun oli viisastunut Äidin tekemistä kaupoista ja verottoman alkoholin edullisuudesta. Toisella viikolla kuopus ilmoittikin tinkivänsä itse ja sanomalla kauniisti " pliiis" hän sai tuliaisensa edullisesti.

Teinit ( mukana oli siis 13-v. tyttäremme ystävätärkin) olisivat varmaan halunneet valvoa myöhempään sekä nukkua pidempään. Lisäksi tiesin ärsyttäväni heitä , kun hiihtelin perässä esimerkiksi uudenvuodenaattona. Neidot yrittivät kyllä karkottaa minua, mutta pysyttelin kannoilla kun he kirmasivat öisellä merenrannalla, sekä kuvauttivat itseään hotellin altaan yövalaistuksessa. Noo, ehkä ylireagoin, kyseessä oli kuitenkin hotellin kuvaaja ja kuvat olivat hyviä, ostin jopa niitä. Emme antaneet tyttöjen lähteä omin nokkineen pois hotellilta, shoppailureissutkin tehtiin porukalla. Huomio oli kuitenkin taattua, minne tahansa he menivätkin. Rakkaudentunnustuksia sateli.

Vaikka minulle niitä ei lausuttukaan, nautin kuitenkin siitä, että olin lomalla. Ei arkiaskareita. Lämmintä ja valoa. Mukavia kävelyitä puolison kanssa täydellä mahalla. Upeita nähtävyyksiä. Meillä oli mukavaa yhdessä, kertaakaan ei riidelty.

Mutta kenties hämmästelette, mikä sai miesvahvistuksen jaksamaan kaksi viikkoa shoppailua ja teenjuontia? Puhumattakaan innokkaista "kavereista" kadunvarrella ( " nokia nokia terrve terrrve meetä kuullluu kikkuluuruu ? ). Kysyin sitä. Että mikä oli parasta lomassa.

" Aamupala oli aika hyvä."
" no eikö mitään muuta?? "
" eipä tuu mieleen."

Matkakuvaus Hurghadasta, osa 3. Mammakin snorklaa

Punainen meri on sukeltajien ja snorklaajien Mekka. Suolapitoisuuden johdosta vesi pysyy yli 20 asteisena ympäri vuoden, joulukuussakin veden lämpötila oli 24 astetta. Vesi on läpikuultavan kirkasta ja vedenalainen elämä äärimmäisen rikasta. Koralleja ja kaloja suojellaan ja esimerkiksi simpukoiden ja korallien maastavienti on ankarasti kielletty. Mekään emme yrittäneet.

Olin kuulluut ylistäviä kertomuksia snorklauksesta ja kohtuullisen hyväkuntoisena uimarina ajattelin homman olevan piece of cake. En ollut siis koskaan kokeillut lajia. Lähdimme matkanjärjestäjän retkelle kohti Giftunin saarta ja mukaan lähti vielä snorklausopettajakin. Rannasta käsin piti tutustuman vedenalaiseen maailmaan.

Saimme sitten snorkkelit ja räpylät ja neuvot räkäistä lasiin. Tähän asti sujui. Sukellusopas huitoi jo vähän kauemmas lähtijöitä mukaansa, toki olin menossa. Olihan koko perhekin menossa ja parempi uimari minä olen kuin puoliso. Kokeilin ja ei onnistunut, vettä meni suuhun ja nenään. Vaihdoin snorkkelin ja yritin taas. Tuulinen sääkin kai vaikutti asiaan. Jättäydyin rantaa kohden, muu porukka meni menojaan. Ajattelin että oikeasti on paskat vehkeet, kun voin vain käväistä veden alla ja heti oli noustava pintaan hengittämään. Jonkin ajan kuluttua tyytyväiset snorklaajat tulivat rannemmas, olivat kuulemma nähdeet paljon. Samir-nimimen nuori miesopettaja otti vielä molemmat teinimme kädestä pitäen uudelle kierrokselle ja esitteli mm. rauskun. Ja meikäläiden räpiköi rantavedessä. Pah.

Sitten siinä retkeä puidessa kävi ilmi, että minulla oli ollut putki väärinpäin. Toki suukappale oli suussa niinkuin pitää, niin tyhmä en sentään ole. Mutta putki oli sojottanut taaksepäin, ja täyttynyt siis helpommin vedestä. Myöskään en ollut osannut kellua vedenpinnassa aaltoja myötäillen, vaan kauhoin pitkillä vedoilla liian syvälle. Ilahtuneena siitä, että virheeni selvisivät, kokeilin snorklausta hotellin uima-altaassa ja onnistuin. Koska altaan vedenalainen kasvusto oli huomattavasti pienempää kuin meren, vänkäsin vielä uudelle snorklausretkelle.

Harmillista, että retkipäivänä oli aika tuulinen sää. Paatti keikkui rankasti ja oli kylmä. Merivesi oli kuitenkin lämmintä ja aaltojen takia ajattelin , että otetaas nyt varman päälle. Snorkkeli puettiin ylleni , samoin kuin kelluntaliivit. Sukellusoppaalla oli jopa snorkkelitaksi, elikkäs uimarengas, josta saattoi pitää kiinni. Aqvarium-riutan elämä kutsui minua ja innosta puhkuen hyppäsin mereen kaikkine varusteineni. Paniikki iski kuitenkin välittömästi, oli kamalan syvää enkä saanut henkeä. Uin takaisin paattiin, paiskoin räpylät ja snorkkelit lattialle ja menin yläkannelle itkemään. Nyyhkytin turhautuneena pyyhkeen alla, kun muut snorklaajat uivat riutan reunalle oppaan perässä.

Palattuaan retkeltä opas lähestyi minua varovasti ja lupasi auttaa kädestäpitäen seuraavalla pysähdyksellä. Silloin kokeilin hengittämistä ensin pitämällä kiinni laivan rappusista. Muistin kellua rentona aallokon mukana ja pidin vauhtini rauhallisena. Onnistumisen elämys ja kokemus oli valtava!
Puhumattakaan vedealaisita nähtävyyksistä!

Matkakuvaus Hurghadasta, osa 2.

Selvisimme siis taksiajelusta. Suosittelen, että taksiajelua suunnittelevat pitävät mukanaan kartantekeleen ja siitä näyttävät hotellinsa. Alueelle nousee hotelleja tuhkatiheään, eivätkä sivukadut ole nimettyjä. Hiltonejakin oli kolme. Taksikuskit eivät oikeasti välttämättä tiedä, minne mennä...

Mutta ostoksista. ( Täytän tässä välissä viinilasini ). Me tiesimme tinkimiskulttuurin,meille oli sanottu että ensin puolet pois ja sitten vähän hintaa ylemmäs. Meille oli kerrottu, että hintataso on halvempi kuin Suomessa. Me olimme lukeneet, mitä kannattaa ostaa. Me ajattelimme naiivisti, että emme tarvitse mitään, kunhan vähän teetä ostamme anopille ja tyttärille edullisia jäljitelmämerkkivaatteita.

Kauppiaat varmaan näkevät turisteista, milloin nämä ovat juuri saapuneita. Meitäkin ahdisteltiin ensimmäisellä viikolla huomattavasti hanakammin kuin toisella. Kauppias iski lahjuksen käteen, ja mussutti, että luottaa sanaani tulla asioimaan liikkeessä myöhemmin. Perkele, arvatkaa vaan vaivasiko minua se, että pikkuruisen pillerinpyörittäjän saaneena minun oli oikeasti käväistävä kaverin liikkeessä. Viikon verran kävelimme eri puolella tietä, mutta sitten oli pakko mennä. Olisin saanut kaksi pikkuruista pillerinpyörittäjää ja yhden pikku kissapatsaan 250 punnalla ( n. 33 e ). Kun vetosin pissahätään ja muutenkin närkästyin, tuli paikalle turbaanipäinen liikkeenomistaja. Häneltä tingin sitten koppakuoriaiset kahteenkymppiin ja jätin kissan ostamatta.

Koko ajan saa olla tarkkana. Oppaiden kuvaukset hauskasta osotostapahtumasta ovat lievästi fuulaa, sillä ainakin hotellialueen kaupoissa pyynnit olivat kovia. Vaikka olisi tinkinyt puoleen, olisi joutunut maksamaan liikaa. Hurghadan lentokentän myymälöissä on kiinteät hinnat, ja niissä aikuisten t-paidat maksoivat 4 e ja lasten 3 e. Me jouduimme hieromaan kauppaa pitkäänkin, ennenkuin saimme t-paidan 40:n punnan hintaan.

Kerron tässä nyt pari karvasta kokemusta, jotta voitte kokea myötähäpeää ja olla varovaisia, jos itse reissaatte. Oluenystävinä teimme aamukävelyn paikalliseen tax-free myymälään ( n. 2,5 km ) ja suunnittelimme ostavamme olutta ja viiniä minibaariin. Näin säästäisimme rahaa, kun ei tarvitsisi nauttia hotellin hinnoilla. Luulimme, että alkoholi olisi edullista, mutta Egyptin hinnat ovatkin kovia. Pullo egyptiläistä valkoviiniä maksoi 72 puntaa ( n. 10 e) ja tuontiviineistä halvimmat 7 dollaria. Mies päätyi paikalliseen olueeseen. Minä otin pullon egyptiläistä ja kaksi italialaista, seitsemän dollarin viinipulloa. Ajattelimme, että ei tarvitse toistamiseen tulla.

Nooo, ensin ostokset ladottiin tiskille, jossa passit katsottiin ja ostoista kirjoitettiin laput. Sitten jonotettiin lappujen kanssa toiselle tiskille, jossa katsottiin myös passit ja tarkastettiin laput. Sitten kaveri muutti summan euroiksi ja sai aikaan sellaisen summan, että aloin valittamaan ja ihmettelemään, että miten on mahdollista? ( Minä, nainen. Minua ei katsottu, vaan miehelle aletaan HUUTAA että saattehan te tähän summaan kolme pulloa viiniä ja 24 keskiolutta, onko YES vai NO????)
Siihen änkytettiin että yes vaikka olisi pitänyt jättää ostot siihen. Emme nimittäin saaneet kuittia ja meitä todellakin kusetettiin. Summa oli siis 87 euroa.

Eikä se siihen loppunut. Ostin samana päivänä kaksi uimapatjaa ja uimarenkaan yhteensä 200 punnalla. Luulin tehneeni hyvätkin kaupat, kun olin tinkinyt puoleen. Loppusumma oli kuitenkin n. 26 euroa. Kuinka paljon sinä olisit maksanut?

Mutta jos nautit vain teenjuonnista, Egypti on luvattu maa:)

Matkakuvaus Hurghadasta, osa 1.

Matkakuvaus Hurghadasta, osa 1. Taksiajelua.

Ajattelin jaotella reissukuvauksen noin kolmeen juttuun, jotka ovat sopivan lyhyitä luettavia. Lisäksi raplasin aikani blogia ja luulen nyt osaavani liittää kuvia tekstin yhteyteen. Kokeilen ainakin.

Matkallehan lähdetään sillä asenteella, että halutaan kokea ja nähdä jotain uutta, halutaan irtiotto arkielämästä ja leppoisaa yhdessäoloa perheen kanssa. Olimme tosin hyvin varustautuneita, oli rokotukset ja perustietoa maasta ja kulttuurista. Tinkiminen arvelutti etukäteen, sekä miesten suhtautuminen naisiin. Lisäksi uumoilin jotain pieniä kähinöitä teinin ja teinivahvistuksen kanssa, liittyen syömiseen, valvomiseen tai pukeutumiseen, käyttäytymisestä puhumattakaan.

Heti toisena iltana päätettiin hypätä taksiin, nehän ovat edullinen ja oiva tapa liikkua paikasta toiseen. Hurghadassa on periaatteessa kolme keskustaa, El Dahar, jossa on paikallista elämää ja basaareja, Sakkala, jossa on vilinää ja vilskettä sekä hotellialue, jossa asuimme. Välimatkaa paikkojen välillä on noin 3-5 km ( El Dahar- Sakkala- hotellialue ). Karttoja ei alueesta ole, ja matkanjärjestäjän kartatkin ovat viitteellisiä, samoin kilometrit.

Kuvittelimme siis, että taksimatka sujuu nopeasti ja leppoisasti. Oppaiden mukaan 5 punnalla olisi pitänyt pieniä matkoja päästä, mutta halvimmillaan me osasimme tinkiä matkan kymppiin( 1,3 e).
Hurghadan tiejärjestelyt ovat perin kummallisia. Yksisuuntaisia pitkin ajetaan kilometrejä, jotta päästään kääntymään toiseen suuntaan. Näitä ramppeja ei todellakaan ole tiheään, joten lyhyelläkin matkalla tulee ajeltua edestakaisin kotvasen aikaa. Varsinkin kun me säikähdettyämme Sakkalan alkuillan vilinää ja McDonaldsin hajua päätimme kääntyä samantien takaisin hotelliin. ( Ajattelimme, että säästymme ravintolan etsinnältä kun haukkaamme lapsiystävälliset Big macit ). Taksikuski taisi kuulla väärin antamani hotellin nimen, ja paineli El Dahariin, joka on siis päinvastaisella suunnalla. Siellä väärinkäsitys oikeni, ja kaveri painoi vähän kaasua päästäkseen toiseen suuntaan menevälle tielle. Sitä ennen täytyi toki ajella pariin otteeseen eri suuntaan. Kaveri painoi vaan lisää kaasua ja alkoi sitten kirota, koska oli ajanut kiihdyksissään rampin ohi. Tässä noin kahdeksan kilometrin matkassa aikaa meni reilut puoli tuntia, välillä pimeitä sivukatuja kurvaillen. Ja torvi soi.
Päästiin sitten pois, eikä onneksi kukaan meistä ollut paskonut housuunsa. Mies joutui tosin hieman vääntämään, sillä suhari olisi halunnut lisää rahaa , koska oli ajeluttanut meitä niin kauan.