Egyptiin menossa

Kyllä näin. Vuosi säästetty rahaa ja kahden viikon loma Hurghadassa edessä. Minä en ole koskaan reissannut Euroopan rajojen ulkopuolella ja hieman jännittää . Tuttavapiirissä on tosin monia, jotka ovat käyneet ko.maassa sekä monia, joiden tutut ovat käyneet ko.maassa. Mitä kaukaisempi tuttava, sitä rajummat vatsataudit, varastelut, lähentelyt ja hain leukojen jättämät arvet.

Hmm. Olen valmistautunut lukemalla riittävästi historiaa ( oppaat osaavat kyllä yleensä tiivistää kompaktisti auringon ja alkoholin turruttamalle turistille sopivan määrän faaraoita ja muista sellaisia asioita), matkustustiedotteita ( Hurghadan eteläpuolella miinoja, varovaisuutta noudatettava koko maassa...), hankkinut rokotteet ja ensiaputarvikkeet, kyllä, olen ostanut myös käsidesiä. Arabian kieltä en ole vaivautunut opettelemaan, eikai siellä kukaan länsimaista naisturistia kuuntele? Miestä olen prepannut olemaan skarppi ja vahtimaan minua ja kolmea mukaan lähtevää nuorta neitoa haukan lailla. Hotellin pihalta ei ole asiaa mihinkään ilman aikuisia. Aamupala syödään kunnolla ja mennään ajoissa nukkumaan. Aurinkorasvaa käytettävä, ja olkapäät ja polvet peitettävä jos meinaa mennä moskeijaan.

Suunnitelmissa on pientä shoppailua, en tosin tiedä miten se toteutetaan, kun liikumme näin laumana. Hurghadassa on kuulema länsimaalaistyylinen ostoskeskus, joten sinne kai sitten. Edullisia merkkivaatteita ja niiden jäljennöksiä. Luxorin ja Kairon retkien lisäksi vesipuistoja, basaareja ja mahdollisesti snorklausta.

Tämähän oli se juttu just, että ei ne hait ole vaarallisia. Että siellä korkeintaan on riuttahaita eivätkä ne tee mitään.

Joten pieni " ehkä" vielä siinä snorklausretken kohdalla, mutta muuten tarkoitus on kyllä liikkuakin. Nähkääs vaikka vuoden yrittämisenkään jälkeen en näytä hyvältä bikineissä, näytän ihan normaalilta kokouimapuvussa. Kahden viikon löhöilyn jälkeen näyttäisin kamalalta myös ahtaassa kokouikkarissa.

Lupaan siis uida tunnin päivässä ja syödä pizzaa vain joka toinen päivä. Hiilihydraatit nautin nestemäisessä muodossa ja joskus hedelminä ( esim. sitruunaviipale ). Lisäksi lupaan kertoa reissun jälkeen kokemukset tuoreeltaan tällä kanavalla.

Tipaton, kiitos?

Talvi koettelee suomalaisia. Kyllä. Suomalaista naista ja hänen kauneuttaan koetellaan , varsinkin ikääntyvä nainen saa tuta , että nyt tarvitaan apuja.
Muutama esimerkki: Koneellinen ilmastointi koettelee limakalvoja. Ei mene kauaakaan, kun koulujen alkamisen jälkeen nenä karstoittuu ja tulee sieraimista pirun kipeäksi. Ja tuleehan sitä sitten ronkittua ja rassattua.
Silmät kuivuvat. Tuntuu, että niissä olisi jatkuvasti roskia ja ne verestävät, oli otettu tai ei.

Onneksi näitä vastaan on keksitty tippoja. Eihän nääs tippa tapa ja ämpärittäin ei tarvitse holvata.
Aamusella vain a-vitamiini nenätippoja sieraimiin. Ja kosteuttavia silmätippoja silmiin. Yöksi tummelia käsiin ja puuvillahanskat. Sormenpäät nimittäin halkeilevat, vaikkei taululiitua käyttäisikään. Riittää, että on samassa tilassa sen kanssa...
Kasvoille annostellaan elvyttäviä seerumitippoja ja täsmätippoja ryppyihin ja taikatippoja silmäpusseihin.

Tipatonta olisi tilauksessa myös alapäähän. Suvussa kulkee nimittäin ns.valuvika, joten esim. rajuhkossa jumpassa tai naurukohtauksessa saattaa vahingossa livahtaa tippa tai pari.

Näiden yllämainittujen seikkojen takia meikäläinen ei vietä tipatonta kuukautta ollenkaan.

Naisia mukaan politiikkaan, JOO!

Viime kunnallisvaalien edellä pohdittiin, miksi ihmeessä nuoria naisia ei kiinnosta lähteä politiikkaan? Tai naisia ylipäätään? Minäpä kerron.
Olenhan nainen, melko nuorekaskin.

Yleistän aika rankasti, mutta kirjoittajalla on kirjoittajan vapaus. Lukijalla vastuu suodattaa:) Halusin tosiaan aikoinani mukaan kunnalliseen päätöksentekoon, sillä kuvittelin, että voisin vaikuttaa oman kaupunkini asioihin ja pyrkiä tekemään kunnastamme paremman paikan asua. Ensimmäisen valtuustokauden himmailin ja ihmettelin, että tälläistäkö tämä oikeasti on, käydään vaan kokouksissa ja kopautetaan nuijaa. Lähdin kuitenkin uusiin vaaleihin ehdolle, sillä halusin nähdä, pääsisinkö jatkoon, kun oli tämä kuntaliitoskin.- Pääsinhän minä ja on tämä kunnallinen päätöksentekokin alkanut avautua pikkuhiljaa.
Naisenahan minä ajattelen vain tunteella, varsinkin kun halusin säilyttää pienen koulun enkä ihaile massalaitoksia. Naisellisella viekkaudella pärjäisin varmasti, jos alentuisin sille tasolle. Sen verran vahvasti miehinen testosteroni hyrrää, ettei samalle hiekkakasalle tahdo kovin moni kukko mahtua. Ja naispuolisia, vahvoja poliitikoita karsastetaan. Valta on miesten juttu.
Voi niitä äänenpainoja, nuhteluja, korostuksia!
Onhan se toki hienoa, että on ihmisiä, jotka haluavat hoitaa ja kantaa vastuuta yhteisistä asioista. Se vie nimittäin aivan uskomattomasti aikaa, kokouksia ja toimikuntia ja suunnitteluryhmiä on varmaan päivittäin. Minä olen lusmuillut niin paljon kuin pystyn, sillä ansiotyön ja perheen mennessä politiikan edelle osallistun vain niihin juttuihin, joihin on IHAN pakko. Ja silti kokouksia riittää.
Puhumattakaan siitä, että olen tänään ylittänyt itseni leipomalla kaksi tiikerikakkua demarinaisten myyjäisiin. Helvetti!